onninen

Kesäisiä terveisiä!

2009-06-12T13:34:00.002+03:00

Tän blogin hautajaisia ei toki ole vielä vietetty, on vaan ollut niin hektisiä aikoja, ettei ole kerennyt päivittelemään.

Ajattelin vaihtaa kersojen nimet blogille, vanhempi pojankoltiainen on Onsku ja pieni tytöntylleröinen on Anniliini.

Ihania kesäisiä päiviä olemme viettäneet, viimeiset kolme päivää olen ollut kersojen kanssa kotona, Onskulla on ollut korvatulehdus :(. Kersat ovat muuten olleet läheisessä päikyssä, ja minä töissä huhtikuun alusta alkaen.

Tällä kertaa ihan pikainen päivitys vain, ajattelin mennä ulos pihahommiin. Onsku ei suostunut menemään päikkäreille, ei kuulemma väsyttänyt. Sanoin hänelle, että olisin mennyt ulos pihahommiin sillä välin kun he nukkuvat. Onsku siihen tuumasi, että "mene vain, kyllä minä täällä pärjään. Minä pidän huolen Anniliinista." Ihana poika!

Sepä on sitten jo lokakuu kohta puolessavälin :-)

2008-10-13T14:19:00.004+03:00

Tässä tulee blogipäivitystä pitkästä aikaa. Mulla on monesti mielessä, että voisin kirjoittaa blogille tästäkin jutusta, mutta se vain tuppaa jäämään. Yksinkertaisesti aika ei riitä, tai sitten on niin väsynyt, että päässä liikkuu ei mitään...

Mutta seuraavaksi hieman lasten kehityshistoriaa. Tyttö on oppinut ryömimään, lattiamatonen kerkiää tutkimaan nykyään joka paikkaa. Liikkumisen into on kova, kun jo puolivuotiaana täytyy lähteä liikkeelle... No, jokainen omalla tahdillaan.

Päikkäreitä Tyttö nukkuu vielä kolmet ja yöunet on liikkumisen myötä muuttuneet jälleen kovin rikkonaisiksi. Monta kertaa yössä herää ja tissiä syö pari-kolme kertaa. Joten itsellä alkaa olla aikalailla panokset vähissä, kun ei saa nukkua. No, ymmärtäähän sen, tässä on mennyt jo n. 10 kuukautta rikkonaisilla yöunilla. Mutta onhan tuo nukkuminen sentään aivan täysin yliarvostettua hommaa ;-).

Piipis on kehittynyt mun mielestä ihan parin viime kuukauden aikana roimasti. Osaa touhuta juttuja itestään hirmu hyvin. Ja hän ymmärtää asioita jo ihan eri tavalla kun ennen. Yhtenä päivänä, kun taasen taisi olla mulla hermo kireellä (eikai sentäs, mulla vai...), ja komensin poikaa (oliko syömään vai hampipyykille vai mikä nyt olikaan), johon hän sitten tokas: "Joo, joo, äiti olen tuvossa. Älä hemmostu!" Mää taas repesin ihan täysillä. Ei sille voi olla kauaa vihanen, en se niin suloinen kersa. Ja toi Piipiksen puhe on hauskan kuulosta, ällää ei osaa sanoa, vaan sanoo veen sen tilalla.

Perhetuvalla käytiin pikaseen tänään. Kuulemma perhetuvan toiminta muuttaa uusiin toimitiloihin. Vuoden alusta tarttee sitten käydä hieman kauempana ja viedä Piipis kauemmas hoitoon. Jokunen kuukausi mennään tolleen, ennenkun kersat menee huhtikuun alusta päivähoitoon. Ja taas tää valitusvirsi alkaa, että toisaalta olisin mielelläni kersojen kanssa kotona kauemmin, kun ne on pieniä, mutta sitten taas se toinen puoli minusta haluaisi jo vaikka ensi viikolla lähteä töihin... Tämä naisen elämä on niiiin vaikeeta! Kunpa kaikki asiat olisi yksinkertaisia ja musta-valkoisia, niin ei tarttis miettiä vaihtoehtoja. No, tuossa työhön menossa on onneksi se likviditeetin paraneminen kovasti motivoiva tekijä. Joten turha kai sitä on miettiä sen enempää.

Nyt mää lähden kotihommiin. Tai sitten jätän ne sinälleen, ja teen jotain mukavampaa. Hih.

Hyvää syksyä ja muistakaa ne joululahjat ostaa ajoissa!

Hyvää syksyä!

2008-09-17T13:51:00.008+03:00

Hip hip heissan! Syksyistä eloa vietellään meidän tuvassa. Mulla on hetken rauha, kun mukulat on päikkäreillä :-).

Kiirutta pitää, meillä on jälleen yksi projekti meneillään, viikonloppuna siivottiin ulkovarasto ja kaatopaikalle lähti peräkärryllinen tavaraa. Varastosta siirrettiin Elfa-korit sisälle, tarkoitus oli laittaa ne vaatekaappeihin, mutta se ajatus ei toiminut. Olivat liian kaposia, tuli hukkatilaa. Nyt on sitten toinen tuossa eteisessä odottamassa jatkotoimenpiteitä...

Ja lisäksi tähän projektiin kuuluu kirpparipöydän vuokraaminen. Mahdollisesti ensi viikolla saisi sen pöydän, sitten saa tätä turhaa tavaramäärää pienemmälle. Ne kyllä sieltä kirpparilta tarjos jo tälle viikolle sitä pöytää, mutta olin varautunut kahen-kolmen viikon odotteluun, joten vielä en sitä ottanut. Hiljaa hyvä tulee...

Ja omenaprojektia on kans ollu. Tätskä toi kolme muovikassillista omppoja meille, niistä olen tehnyt hilloa, laittanut sinällään pakkaseen jne. Kyl on omppohillo hyvää!

Piipis on ollut Perhetuvalla hoidossa ti ja to aamupv 9-12 viime viikkoina ja hyvin on siellä mennyt. Viimeksi kun hain hänet sieltä niin tuumas: "mukavaa siellä oli". Vaikkakin monesti on kyseenalaistanut sen homman, että miksi hänen pitää sinne mennä. Ja mitä minä teen sillä välin. Viimeksi sanoin, että äiti siivoaa eikä jouda leikkimään sun kanssa. Niinpä hyvillä mielin on sitten hoitoon jäänyt, ja kas kummaa kun on hauskaakin ollut!

Tyttö on oppinut kääntymään masulta selälleen ja yrittää hiukan ryömiä. Ehkä enemmän vielä sellaista mönkimistä, mutta on välillä jo saanut jonkun lelun käsiinsä, vaikka on ollut aika kaukana hänestä. Yöt on lentsun jälkeen olleet vähän levottomia, välillä alkaa huuteleen jo yhentoista aikaan illalla, joskus sattuu nukahtaan takas, joskus otan jo sillon viereen.

Ja tässä pari kuvaa:

Arvakkaas minkä kuva toi viimenen on? Piipikselle aina sanon, että se on kaikista dinosauruksista tunnetuin. No Tyrannosaurus Rex:hän se on!

Nyt mä lähden tekeen jotain muuta. Niitä kirpparitavaroita pitäis laitella (kun jaksais). See you later alligator!

Hei vaan!

2008-08-29T21:11:00.006+03:00

Jos taasen pitkästä aikaa päivittäisi blogia. Paljon on tapahtunut, ja ihan kaikkea en muistakaan, mutta jos nyt jotain laittaisi ylös.

Koiraton elo on tuntunut oudolle, kyllä se pitkä aika on koiran kanssa taivaltaa, kun lokakuussa olisi täyttänyt 12 vuotta. Koira vietiin tuhkattavaksi, ja tuhkat saapuivatkin jo meille. Ajatuksena on teettää pieni muistokivi, ja haudata koira Pikkusiskon porukoitten mökille.

Meillä on viime aikoina ollut kovastikin menoa (Iskä on ollut lomalla puoltoista viikkoa), viime viikon keskiviikkona lähdettiin Keski-Suomeen ja oltiin siellä yökylässä. Iskä kävi sorsametällä ja me mukuloitten kanssa marjassa. Oli taas mukava käydä serkkuja katsomassa, ja kiitos tällä kertaa Iskän siskolle meidän majoittamisesta.

Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Lappeenrantaan katsomaan Enomiestä, syötiin särää (Iskä on nykyinen särämestari, söi 5 lautasellista, huh huh!), ja käytiin katsomassa hiekkalinnaa (käytiin samalla Piipiksen kanssa liukumäessä ja pomppulinnassa, hauskaa oli).

Keskiviikkona käytiin perhetuvalla koko perheen voimin, ja tänään oltiin kanssa vähän lyhyemmällä reissulla, käytiin parturissa.

Eilen kävin itestään ratsastusreissulla, sain pitkästä aikaa vähän omaa aikaa. Ja tietenkin vettä tuli kun saavista kaataen, joten ratsastusreissu jäi melko lyhyeksi. Alkuun sitä vettä tuli sen verran vähän, etten sitä huomannutkaan, oli niin mukavaa olla hepan selässä vuoden tauon jälkeen, mutta sade yltyi ja oltiin sitten likomärkiä ja oli pakko tulla sisälle. Ajattelin kyllä, että pidän taukoa ratsastusharrastuksesta siihen saakka, kun on enemmän aikaa&rahaa (jos nyt sellainen tilanne joskus olis...), mutta minkäs teet, kun veri vetää... Ja tietysti sekin vaikuttaa, kun on mukavia heppoja joita saa liikutella :-). Että kiitos vain heppojen omistajille, ja yritän mahdollisuuksien mukaan päästä tallille.

Tänään kävin kävely/juoksulenkillä. Oli kyllä melkoista takkuamista, tuntui, että jalat ovat kuin lyijyä juostessa... Mutta katotaan nyt, jos tässä saisi aktivoitua itsensä ja tulis käytyä useammin, niin mahdollisesti ens keväänä jaksais juosta ihan koko cooperin :-). Täytyy olla tavoitteita, mutta ne on pidettävä sen verran alhaalla, että ne on mahdollista saavuttaa ;-).

Tulevaisuudensuunnitelmissa meillä on ryhtyä marjankasvattajiksi. Kysyimme Iskän veljeltä ja hänen vaimolta, josko saisimme maapalaa vuokralle (no, eihän he luvanneet, kuulemma ei tartte yhtäkään sukulaista lisää sille mäelle :-), no ei vaiska, kyllä saatiin lupa, hih). Elikkäs mun takaraivossa ollut pitkäaikainen ajatus on muuttumassa todeksi. Olen meinaan jo useamman vuoden haaveillut viljelyksistä, joihin voisin laittaa kasvamaan marjoja, herneitä tms. Huono puoli tietenkin on, että matka on melko pitkä, mutta ajatuksena on laittaa sellaista kasvamaan, joka ei hirveästi hoitoa tarvitse. Että tänä talvena pitää opiskella puutarhanhoitoa :-). Ihanaa!

Tyttö on kasvanut kovasti. Ensi viikolla on neuvola kummallakin kersalla, että sitten voin laitella mittoja. Mutta kovasti Tyttö on oppinut uusia taitoja ja seurailee ympäristöään joka päivä enemmän ja enemmän. Siirsimme Tytön sängyn Piipiksen kanssa samaan huoneeseen. Piipis meinasi alkuun vähän kiukutella asiasta, mutta on nyt jo hyväksynyt sen. Sanoi syyksi: "Minä en saa nukuttua kunnolla." Vissiin kuullut, kun minä olen sanonut, että saan nukuttua paremmin, kun neiti siirretään pois meidän huoneesta. Ei tule joka ähinään herättyä. Mutta eipä tuo isoveli ole herännyt, vaikka neiti kitisiskin yöllä...

Piipis on mielettömän innostunut dinosauruksista. Kirjastosta piti lainata dinosauruskirja ja sieltä opetellaan allosauruksia ja stegosauruksia ja apatosauruksia ja ja... Ja telkkarista tuli piirretty dinosaurus ohjelma joka laitettiin levylle, ja eilen hän sitten katsoi sen n. neljä kertaa. Kun on ollut hiukan kipeänä ja oli sadepäivä, ettei uloskaan päässyt. Täytyy kyllä myöntää, että ihana katsoa ihmisenalun tuollaista innostusta.

Tällä viikolla tapahtui taasen ikäviä. Tätskä ja Gummitussetä joutui viemään toisen kissansa viimeiselle reissulleen. Hänkin oli n. 12 vee ja sairastellut jo jonkin aikaa. Kyllä se vaan on ikävä luopua rakkaasta lemmikistään. Mutta minkä sille voi, ja nyt niillä rakkailla lemmikeillä on hyvä olla, näinhän se vain on ajateltava.

Mutta tämä on tätä elämää, ja sille ei mitään mahda. Mukavia asioita on ollut ja surut on vaan kestettävä.

Nyt lähden iltapesulle ja hetkeksi töllön eteen. Pitäkää huolta toisistanne!

In memoriam

2008-08-15T15:27:00.002+03:00

Maailman paras koira pääsi tänään koirien taivaaseen. Mukavat muistot kulkevat seuranamme.

Party party!!!

2008-07-31T19:52:00.006+03:00

Mitäs tänne. Aurinkoa, ulkoilua, välillä hammastenkiristelyä ja ihanaa yhdessäoloa. Pääasiassa normiarkea ja väliin mahtuu vähän juhlaakin.

Eilen vietettiin Piipiksen 3 vee synttäreitä. Kolmevuotias sai ihania lahjoja ja niillä onkin sitten leikitty kovasti. Kakku oli tilattu ystävän ystävän kautta ja se sai osakseen melkoista huomiota ja ylistystä. Eikä syyttä. Tässä kuva kakusta, niin ymmärrätte miksi:

Kyllä oli sääli noin hieno ja upea kakku leikata ja syödä. Mutta kun sitä kakkua maistoi, niin ei harmittanut enää yhtään, se oli taivaallista!

Tässä onpi kuvia kolmevuotiaasta ja lahjoista:

Poliisipyörällä ajamista täytyy kolmevuotiaan vielä reenata, kun ihan vielä se ei suju. Kolmipyörällä hän ei suostu polkemaan, paljon helpompaa jos joku työntää... Minä kun luulin, ettei hän osaa polkea, ja kun silmä vältti, niin komeasti polki kolmipyörällä. Ainakin niin olin sivusilmällä huomaavinani. Mutta kun se on niin mukavaa, kun ei tarvi itse tehdä mitään...

Neiti kesäheinä siis Tyttö nauttii kesäkeleistä juomalla tisumaitoa n. parin tunnin (max. kolme) välein päivällä ja nukkumalla päikkäreitä korkeintaan tunnin kerrallaan (no, okei, tänään nukkui yhdet unet n. 1 1/2 h). Ja kitisemällä puolet hereilläoloajastaan, jos kukaan ei häntä viihdytä. Siis viihdyttämällä viihdytä. No, kait se kuuluu tuohon ikäkauteen ja on (toivottavasti) ohimenevää. Ja kyllä hän viihtyy kantoliinassa, kun kävellään ja katsellaan tapahtumia ympärillä. Jotenka, saattaapi olla, että olen saanut sen kaipaamani sylivauvan, jollainen Piipis ei ole oikein koskaan ollut. Että eipä tartte marista...

Ite olen käynyt kosmetologilla (ihanaa) ja syvähieronnassa (oli todella hyvä). Ja laihisprojekti on onnistunut hirmu hyvin, tavoite puol kiloo viikossa on ylittynytkin. Joten tämän viikon synttärikakuille on vielä tilaa...

Tämmöistä meille tällä kertaa, pitäkää huoli toisistanne!

Hyvää heinäkuuta!

2008-07-20T21:05:00.007+03:00

Hyvää synttäriä mulle :-). On ollu oikein kiva synttäripäivä. Aamupäivällä kävimme ajelulla ja haettiin mansikoita, kävimme IP:ssä syömässä ja iltasella söimme mansikkakakkua. Mummu ja Pappa kävivät meillä kaffella.

Ja mukavia lahjoja olen saanut: rahaa, lahjakortin kosmetologille ja syvähierontaan. Ihanaa hemmottelua, olen tosi kiitollinen kaikille lahjoista!

Viime viikonloppuna kävimme yökylässä Keski-Suomessa. Oli kiva reissu, oli mukava nähdä mukuloiden serkut ja muut siellä päin. Iskä kävi harjoittamassa yhtä mieliharrastuksistaan, ampumista, lauantaina päivällä veljensä ja isänsä kanssa. Piti ottaa taasen kuvia serkuista, mutta vaihteesta oli niin hulinaa ja vilskettä ;-), ettei tullut mieleenkään...

Iskän kummipojasta kerkesin ottaa kuvia, tässä jokunen:

Ja matkalaisista:

Perjantaina kävin hammaslääkärissä, ja nyt pystyy puremaan molemmilla puolilla. Aiemmin vihloi oikeaa puolta, purennassa oli häikkää. Onneks mä en pelkää hammaslääkärissä oikeasti muuta kun laskua, se oli melkoinen alle puolen tunnin käsittelystä, 55,60 €. No minkäs teet, maksettavahan se on.

Piipiskin kävi hammaslääkärissä, enpä ole tainnut aiemmin siitä vielä kirjoittaakaan, muistaakseni... Mutta oli kyllä niin reipas hammaslääkärissä kävijä poika, ettei toista olekaan. Meni niin reippaasti tuolille ja antoi tarkistaa hampaansa, että suuhygienistikin kehui kovasti. Saimme käydä Piipiksen kanssa kahdestaan hampilääkärireissussa, Tätskä oli hoitamassa Tyttöä.

Perjantaina iltapäivällä tuli naapurin poika meille yökylään. Pojilla oli mukavaa leikkiä yhessä. Naapurin pojan lemmikit, sauvasirkat jäivät meille viikonlopun yli hoitoon (ovat helppohoitoisia, kerran päivässä suihkutus ja lehtiä syötäväksi).

Tässä pari kuvaa sirkoista:

Ja sohvaröhnöistä katsomassa Monsterit Oy:tä

Kesälomaleiriläinen Karvalankamatto on ollut leirillä mielellään. Kävimme katsomassa mökkielämää viettävää koiraa viikolla, kun sitä tuli niin ikävä. Mutta hyvinpä tuo siellä on pärjännyt, kun lähdimme, niin jäi vaan katsomaan perään, ei aiettakaan että olisi hypännyt autoon...

Nyt tarttee mennä suihkuun ja yöpuulle. Kuulemma ensi viikolla alkaa kesä. Että sitä odottelemaan...

Moiks!

2008-07-11T09:35:00.005+03:00

Juu, anteeks vaan tämä blogihiljaisuus. Olen viime aikoina käyttänyt kaiken lasten- ja kodinhoidolta liikenevän ajan selänhoitoon. Jumppaa, kävelyä, tanssimista yms. Ja selkähoidossa olen käynyt pari kertaa, mutta eipä tunnu vaan tokeentuvan tuo selkä. Taidan olla melko arka kivulle, minusta kipu kertoo jostain kehossa ilmenevästä virheestä, ja minä olen sitä mieltä, että tuo virhe täytyy korjata ennenkuin se pahenee. Olen kuullut , että monet ihmiset vaan kärsivät kivusta hiljaa mielessään, purevat hammasta ja tuumaavat mielessään, että nyt olen "kova jätkä". Eivätkä viitsi pureutua kivun syyhyn ja poistaa sitä. No, kukin taaplaa tyylillään...

Mutta nyt seuraavaan asiaan. Mitäs meidän perheeseen kuuluu. No, tavallista arkeahan tämä oikeastaan on ollut. Piipis pikkuinen on ollut reipas poika. Hän on saanut erilaisia vastuutehtäviä, mm. syömään mennessä hän käy hakemassa kaulurin ja lusikan, kaupassa hän saa kerätä kauppatavaroita, kun äiti sanoo, että mitä otetaan jne. Näin meidän arki sujuu pikkuisen helpommin, ja kaikki on tyytyväisiä :-).

Tyttö on mennyt sujuvasti mahalleen, eilen lattialla hän kääntyili koko ajan masulteen. Ja samoten tänä aamupäivänä kun hän vähän aikaa kerkesi tuossa lattialla treenaan ennenkuin meni aamupäivän päikkäreile.

Karvalankamatto on ollut Pikkusiskon porukoitten mökillä. Se on siellä ollut tyytyväinen, jos sillä ois rahaa niin varmaan ostais tontin sieltä... Ja täällä on ollut rauhallisempaa, kun ei koira pyöri jaloissa ;-).

Tässä pari kuvaa Tytön "poikaystävän" käynnistä meillä:

Siinäpä pikaisesti meidän kuulumisia, nyt tarttee mennä reippaan isoveljen kanssa leikkimään!

Pyöriäinen

2008-06-28T09:14:00.002+03:00

Meillä on neitokainen oppinut kääntymään selältä masulleen ja masulta selälleen. Parhaiten tämä onnistuu, kun Tyttö mammii lattialla täkin päällä ilman vaippaa. Monesti on käynyt niinkin, että Tyttö on pyörinyt täkiltä ja peppu on lattialla (ja sitten kauhea huuto, kun lattia on kylmä ;-)). Tyttöä kutsutaankin meillä tuttavallisesti pyöriäiseksi kun näin tapahtuu :-).

Tytöllä on ollut tiheän imun kausi. Eiliseen saakka hän veteli maitoannoksia n. tunnin välein. Eilen sitten maitoa oli tilattu riittävästi ja hän nukkui 4 tunnin päikkärit. Kyllä oli luksusta!

Kävimme sitten Särkänniemessä sunnuntaina viime viikolla. Lauantaina oli niin huono keli, että sillon emme viitsineet lähteä. Oli oikein mukava reissu. Piipis on reissun jälkeen kysellyt, että mikä puun nimi on? No sehän on Pena Puu. Sitä oli kovin mukava katsella&kuunnella. Ja kummitusjunassa Äippä pelkäs enemmän kun Piipis ;-). Lähteissä Piipis oli aivan poikki, ei tarvinnut suurinpiirtein kun autoon laittaa, niin johan nukahti.

Meillä on vessanpöntössä sellainen kansi, jossa on lapsille "pienenninrengas" itsessään, käytiin joku aika sitten Baukkarista ostamassa. Yksi päivä Piipis kävi pöntöllä kakalla, nousi, katsoi pönttöön ja tuumasi: "kakka on tunnelissa". Minusta se oli melko hauskasti sanottu...

Eilen kuulin, että turvaistuimet eivät ole enää turvallisia 5 vuoden jälkeen, koska muoviosat väsyvät. Näin vastattiin myös Liikenneturvan kyselypalstalla kysymykseen. Ikävä juttu, meilläkin on turvaistuin käytettynä ostettu, joten uuden istuimen osto on nyt ajankohtainen.

Tässäpä tällä kerta pikapäivitykset meidän elosta ja olosta. Seuraavalla kerralla jälleen lisää. Heipsan!

Hyvää jussia!

2008-06-21T10:40:00.006+03:00

Viime viikkoina on ollut melkoista hulinaa, joten blogin päivitys on jäänyt vähemmälle. On ollut sellaisiakin päiviä, etten ole kerennyt tietokoneelle ollenkaan! Omituista, eikä ole edes ollut vieroitusoireita;-).

Kävimme viime lauantaina Keski-Suomessa mummun 60-vee synttäreillä. Kiva reissu, juhlapaikka oli mukavasti luonnon keskellä ja ruoka siellä oli hyvää. Kävimme vähän kävelyllä ja Piipis poikkesi metsään, josta hän sanoi: "Tämä minun suosikkimetsäni on". Sitten kävimme Inkerin ja Ukon (http://inker.vuodatus.net/blog/category/Yleinen) kotona, jossa oli mummun lahja. Lahjaksi mummu sai skootterin, jolla hän pääsee marjamettälle :-). Tottahan sillä piti päivänsankarin käydä lenksat heittämässä.

Sunnuntaina kävimme yhdistetyillä naapurin tädin valmistujaisilla ja naapurin tytön 16-vee synttäreillä. Mukavaa oli, tarjottavat oli todella hyvät ja paikka oli aivan ihana. Ainoa vain, että se oli veden äärellä, eikä Piipikselle ole vielä hommattu pelastusliivejä. Meinaan yhdistelmä 2-vee poika, vesi ja melkonen vauhti ei ole kaikkein turvallisin, ja poikaa piti vahtia silmä kovana... Täytyy ostaa Piipikselle liivit, niin voi olla vähän rauhallisemmalla mielellä veden äärellä.

Iskä on ollut tämän viikon lomalla, ihanaa. Sen kunniaksi kävimme Ikeassa (tai minun mielestäni sillä oli hyvä juhlistaa lomaa, Iskä voi olla hiukan eri mieltä ;-)). Piipis pääsi reissun ajaksi Tätskälle ja Gummitussetälle hoitoon, heillä olikin ollut oikein laatuaikaa yhdessä. Meille jäi reissusta käteen sohvatyynyjä, peitto, astioita, koreja, sukankuivausteline, (sellainen mustekala, jota Iskä kutsuu tursaaksi :-)) yms. pientä. Voi että, kyllä Ikeassa on ihana käydä! Siellä on niin ihania sisustusideoita, että!

Me otettiin Helsingistä mukaan naapurin rouva, naapurin lapset tulivat junalla kotiin. Oli kiva kun oli matkaseuraa, ei ollut niin hiljaista kun mennessä sinnepäin ;-).

Viime aikoina mulla on mennyt aikaa yhden melko tärkeän vaatekappaleen metsästykseen. Elikkäs rintaliivien. Kyllä voi olla hankalaa yksien liivien ostaminen. Ja kun niiden pitäis olla vielä imetysliivit. Eipä ole moisia kapistuksia oikeassa koossa ja mallissa löytynyt edes niinkin isosta kaupasta kuin Ideapark. Siellä on jopa erikoisliikkeissä ollut tasan kahta mallia: kaarituella (jollaisia en halua) tai yömallisia, joissa ei tuki riitä päiväkäyttöön. Ja oikeaa kokoahan ei löydy sitten millään! Olen kokeillut kymmeniä liivejä, suurin osa liian pientä kokoa, normaalisti koot loppuvat D:hen, Lindexiltä saattaa löytyä E-kuppia. Mutta kun koon pitäisi olla about 75F, niin eipä sellaisia löydy! Ja sitten sanotaan, että monet naiset ei käytä oikean kokoisia liivejä, mutta mitenkäs käytät kun niitä ei ole! Yhdessä erikoiskaupassa Helsingissä on myynnissä isojakin kokoja tukevista imetysliiveistä, sieltä tilasinkin yhdet, mutta tottahan niissä oli sitten ympärysmitta liian suuri, palautin ne ja tilasin uudet. Toivotaan, että ne ovat sopivat, kyllä mielestäni kuudellakympillä pitäisi jo täydelliset liivit saada! Mä en kyllä käsitä, enkä ole koskaan käsittänyt, minkä ihmeen takia naiset haluavat isot rinnat! Eihän niistä ole kuin harmia: selkäkipuja, kunnon liivejä ei löydy tai ovat kalliita, juoksemista ei voi kuvitellakaan kun rintamus hölskyy yms. Kyllä olisin niin onnellinen pienistä sievistä B-kupin rinnoista (sillonkin kun en imetä, niin kupin koko on mulla DD). JepJep. Johan siinä tuli tissiasiat käsiteltyäkin ;-).

Eilen juhlimme jussia ihan kotosalla. Tätskä ja Gummitussetä olivat meillä grillailemassa (hyvää ruokaa olikin!) ja pelasimme korttia. Kymmenen maissa illalla oli sade lakannut, ja lähdimme ulos (Piipis ja Tyttö olivat jo unten mailla). Siellä oli naapurin setä ja naapurin poika. Potkiskelimme palloa ja pelasimme petankkia. Oli oikein mukava ilta!

Piipis on heitellyt hyviä juttuja taasen. Yhtenä päivänä Iskä nousi tukka pystyssä ja Piipis tuumasi: "sinun hiukset ihan hassusti on, kampaa ne oikein". Ja nukkumaan mennessä Piipis laittaa univahdit, eli leluja lipaston päälle hänen unta vahtimaan. Kerran hän sitten tuumasi: "tähän laitan konkkaronkat". Yhtenä päivänä Iskä mietti, että koskahan hänen tilaamansa paketti tulee, ja Piipis sitten tuumasi: "pakettiauto tuo paketin". Jep, se oli melko loogista.

Kävin ostamassa uudet prillit itelleni. Oikein Voguen merkkipokilla. Hinta ei ollut päätähuimaava, alle kolmesataa. Pari päivää olen käyttänyt näitä, vielä ei ole silmä tottunut, täytyy vielä käydä säädättämässä näitä, jos se vaikka auttaisi. Tässä kuva rilleistä:

Meidän naapuriin on syntynyt poika. Oikein paljon onnea pienen pojan vanhemmille! Meidän taloyhtiöön on syntynyt tänä vuonna kolme vauvaa, kaksi tyttöä ja yksi poika. Se on kiva kun on lapsilla samanikäisiä leikkikavereita!

Meillä oli aikomuksena lähteä Särkänniemeen tänään, mutta tuota vettä tulee kyllä välillä ihan maahan saakka, joten täytyy nyt katsoa kuinka meidän reissun käy.

Oikein hyvää jussin jatkoa kaikille!

Upeita kelejä!

2008-06-05T14:16:00.006+03:00

Viime aikoina on ollut niin upeita kelejä, jotta kaikki ylimääränen aika on mennyt ulkoillessa. Niinpä blogin päivitys on jäänyt vähemmälle...

Mutta jos nyt nopsaan kirjoittelisi viimeaikaisia kuulumisia, päivänsäteet kun on kerrankin yhtäaikaa päikkäreillä. Pihahommia on tehty, sain viime viikonloppuna yhden kukkapenkin kaivettua ylös ja siihen istutettiin pieni kasvimaa Piipikselle, porkkanaa ja hernettä.

Maanantaina ja keskiviikkona meillä on ollut seuraa kun Pikkusisko on ollut meillä kylässä. Hän on hoidellut Tyttöä ja leikkinyt Piipiksen kanssa, ja on ollut myös Äipälle seurana. Jeps, siinä on mulla yks hyvä lastenhoitaja :-). Tiistaina meillä oli Tätskä ja Gummitussetä lastenhoitajina, ite pääsin selkähoitoon. Tätskä ja Gummitussetä tuumasi kun tulin sieltä, että olen paljon suorempi :-). Kyllä se vaan vaikuttaa niin paljon kaikkeen, kun on nikamat kohdillaan;-). Täytys vaan muistaa ja keretä tehdä niitä venytyksiä, joita selkähoitaja on suositellut.

Piipiksen kanssa on taistelut jatkunu. Joskus hän on kuin ihmisen mieli, toisinaan taas käyttäytyy kuin pahainen kakara. Tänäänkin jouduimme tulemaan sisälle huudon kera, kun hiekkalaatikkoleikit ei oikein luonnistunut nätisti. Jotenkin tuntuu, että rangaistukset on melko kovia, tuon ikäisellä sisälle tulo mukavista leikeistä kun voi tuntua kovin julmalta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos kiellot ja toisten kanssa leikkiminen ei onnistu, niin sitten täytyy olla rangaistuksetkin sen mukaisia. Ja sisällä neuvoin häntä, että toisten kanssa leikitään nätisti ja otetaan muut huomioon, lelut jaetaan yms. Toivotaan, että oppi menisi perille.

Tyttö ei ole enää niitä maratonunia ottanut, mutta pitkiä unia kuitenkin nukkunut. Viimekin yönä nukkui aamukuuteen saakka putkeen. Yöunille meno on kyllä melko myöhään, about klo 22-23, mutta toivotaan, että sekin siitä aikaistuu:-). Tyttö kannattelee hirmu hyvin päätään, ja kaltevalla tasolla on jo kierähtänyt kyljelleen. Eipä vielä tarttis, mutta hän on kovin jäntevä, että sekin varmaan vaikuttaa.

Huomenna on perhetupa viimeistä kertaa auki ennen kesälomaa, joten tarttee yrittää keretä käydä siellä. Meillä on nykyään aamut menneet hieman pitkiksi, tänäänkin nukuttiin yhdeksään saakka, ja pihalle päästiin vasta joskus yhentoista jälkeen. Onneksi lapset on nukkuneet aamusin pitkään, ite pääsee monesti nukkumaan vasta puoliltaöin, niin eipä sitä jaksaisi, jos täytyis hirmu aikasin herätä. Oon vaan tottunut menemään aikasin nukkuun ja herään aikasin, että tämä rytmi tuntuu oudolle, mutta pääasia on, että saa riittävästi nukuttua.

Ristiäiskuvia

2008-05-27T21:57:00.010+03:00

Tässäpä vielä pari kuvaa ristiäispäivältä. Kirjottelen joutessani lisää juttuja.

Kummisormus, tosi suloinen pieni sormus

Kaste/lahjapöytä

Päivänsankari on iloinen...

...ja ruttuturpa

Piipis, Pikkusisko ja päivänsankari

Ristiäiset

2008-05-25T21:54:00.006+03:00

Tänään pidettiin Tytön ristiäiset. Ristiäiset pidettiin seurakuntatalolla, siellä oli talon puolesta tilat ja astiat, helpotti huomattavasti järjestelyissä.

Aamupäivällä kävimme viemässä ristiäispaikalle naapurin rouvan kanssa kakut ja muut vermeet. Naapurin rouvalla oli ammattilaisen otteet kahvituksen järjestelyissä, itestään olisin unohtanut puolet ja muutenkin homma sujui sutjakkaasti. Yhden aikaan alkoi juhlatilaisuus, kummeina toimivat Iskän nuorin veli ja hänen avovaimonsa, minun lapsuudenystäväni ja Pikkusisko. Pikkusisko laitetaan kirkonkirjoihin kummiksi kunhan hän on käynyt rippikoulun, mutta kummina hän toimii virallisesti jo sitä ennen. Sylikummina toimi Iskän veli.

Pikkusiskon äippä teki voileipäkakut meillä eilen, Mummu toi hyviä pullia ja Tätskä leipoi tiikerikakun. Makea kakku oli tilattu, ja tarttee kyllä myöntää, että se oli ainoo mikä ei maultaan ollut kovin häävi (muut tarjottavat oli kyllä himpatin hyviä...). Hieno kakku oli, mutta hiukan olisi saanut olla kosteempi. No, tietääpähän tilatessaan seuraaviin juhliin kakkua (elikkäs Piipiksen synttäreille...).

Tyttö jaksoi juhlissa hyvin, mutta kotona hän on ollut hiukan itkuinen, olisiko tiheän imun kausi meneillään? Pitkiä unia hän nukkuu, viime yönä nukkui 7 tunnin yöunet, heräsi vasta aamukuudelta syömään. Illalla sain hänet nukkumaan vasta komean huutokonsertin jälkeen... Mutta onneksi nukkui hyvät yöunet.

Tässäpä pari kuvaa päivänsankarista:

Ja isoveljestä:

Piipiksellä oli kovasti hauskaa juhlissa, hän viiletti mitensunpäin sattuu välillä... Piipiksen päivärytmi meni hiukan sekaisin, kun päikkäriaikaan piti lähteä juhlimaan. Mutta hommansa hän hoiti mallikkaasti, isoveljen tehtävänä oli pyyhkiä siukun pää sen jälkeen kun pappi oli valellut siihen kastevettä.

Tässäpä olisi vielä päivänsankarin mitat neuvolareissulta tällä viikolla: paino 5120 g, pituus 58 cm ja päänympärys 38,8. Elikkäs hyvin on kasvanut. Neuvolareissu meni oikein mallikkaasti, ja lääkäri sai hymyn. Muutenkin Tyttö hymyilee jo kovasti. Ne on niitä ihania asioita vauva-arjessa. Pienet hymyt.

Hyvä fiilis

2008-05-16T21:21:00.005+03:00

Tulin tänään tanssista, kävin suihkussa, ja sen jälkeen mulla onkin ollut merkillisen hyvä fiilis. On se liikunta vaan ihme lääke niin moneen asiaan. Ja varmaan nuo hormonitkin alkavat tasoittumaan raskauden jälkeen.

Ihania ihmisiä

Meidän tuntemamme ihmiset ovat kyllä aivan ihania! Tyttö on saanut paljon ihania lahjoja, kiitoksia kaikille, jotka ovat niihin olleet osallisina.

"Varamummo" (oppiäitini työmaalta, hän on nyt eläkkeellä) oli kutonut Tytölle aivan ihanat villatakin, tumput, tossut ja hatun. Tässäpä kuva niistä:

Lisäksi kuvassa oikealla on peitto, jonka on kutonut työkaveri. Sattumalta samasta langasta tehtyjä!

Viime viikolla Iskä lähti työreissulle, ja päätimme, että hänen kannattaa jäädä sinne yöksi. Hän olisi kyllä tullut auttamaan illalla lasten nukkumaan laitossa, mutta parempi oli jäädä sinne, olisi joutunut niin aikaisin aamulla heräämään ja reissaamaan jälleen. No, Iskäpä soitti naapureille, josko saisi koiranhoitoapua, kun minä olin yksin kotona. Ja aivan ihanasti naapurin tyttö kävi viemässä koiraa iltapäivällä ja illalla, ja naapurin rouva kävi viemässä aamulla. Siitä oli kyllä todella suuri apu, ja olenkin todella kiitollinen siitä.

Piipis ja Tyttö

Nukkuvat lapset

Piipiksen kanssa meillä on ollut välillä melkoista tappelua. Välillä ei mikään ole ollut hyvin. Tämä viikko on ollut vähän helpompi, olen itse ottanut melko tiukan asenteen häntä kohtaan. Aiemmin annoin vähän löysää, kun hän pyysi esim. lukemaan vielä yhden sadun nukkumaan mennessä, niin minähän tein niin. Ja kun minä imetin Tyttöä, niin monesti Piipis on saanut itse selviytyä joistain asioista, kuten käsienpesusta ruuan jälkeen. No, minä olen nyt ottanut selkeän taktiikan, että jos jotain on sovittu tehtäväksi, niin minä valvon loppuun asti, että se tulee tehtyä kunnolla. Tarvittaessa autan. Ja kinuamiseen sanon aina ei. Tuntuukin, että tämä taktiikka on auttanut.

Yhtenä päivänä leikkien lomassa pyysin Piipikseltä yhtä halia. No, hän sitten armollisesti minulle vastasi: "Yksi hali varastossa on", ja tuli halaamaan. Kyllä olin iloinen, kun viimeisen halin sain!

Kadonneen vyötärön metsästys

Kävin eilen IP:ssa shoppailemassa ristiäisvaatteita. Ei sieltä paljon mitään mukaan tarttunut, yhdet housut kuitenkin ostin. Kyllähän siellä mukavia vaatteita olisi ollut, mutta kun mikään ei mahdu päälle!

No, eihän synnytyksestä ole vielä kuin puolitoista kuukautta, joten eihän se maha tuosta yhtäkkiä pienene. Varsinkaan, kun se oli niin tolkuttoman iso. Siltikin minusta tuntuu kuin tuo vyötärönympärys ei olisi minun... Kyllähän sitä ihmisillä on kaikenlaisia mystisiä juttuja, jotkut kuvittelevat esim. että heidän kätensä ei olisi heidän ja se pitäisi amputoida. No, minusta tuntuu juuri tuolta tämän löysän vatsanahan kanssa. Kyllähän niitä vatsanahan kiristysleikkauksia on, täytyisi vaan olla sen löysän vatsanahan lisäksi vähän alle kymppitonni löysää rahaakin. Täytyy toivoa, että siitä pääsisi näin kotikonstein eroon... Pilateksella saa kyllä hyvin vatsalihakset kondikseen, mutta kun vielä mulla ne ei ole riittävän vahvoja sen tekemiseen. Niin, ja energiaakin pitäisi löytyä. No, ajan kanssa ehkä pääsen moisesta fiiliksesta tai siitä löysästä eroon...

Mutta mä taidan lähteä pehkuihin, tämä hyvä fiilis on vaihtumassa uniseksi raukeudeksi, joten jos vaikka tänään pääsisi ajoissa maate. Heips vaan!

Hyvää äitienpäivää!

2008-05-11T18:46:00.007+03:00

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Meillä äitienpäivä alkoi melko vauhdikkaissa tunnelmissa. Tyttö heräsi, syötin hänet, ja nostin olkapäälle röyhtäiseen. Aattelin lähtee vaipanvaihdolle, kun Tytöltä tuli pissa ja sehän sitten rupesi valumaan yli äyräiden lattialle ja minun päälle... Ei siinä muu auttanut, huusin Iskää apuun (pojat olivat Piipiksen huoneessa leikkimässä) ja ruvettiin siivoilemaan.

Aamussa se oli kuitenkin luksusta, kun sain aamiaisen valmiina pöytään. Aivan ihanaa hemmottelua! Voisin tottua sellaiseen vaikka joka päivä...

Päivällä kävimme isolla kirkolla Mäkkärissä syömässä. Mäkkäri oli minun toiveeni, käytiin kyllä pikaisesti muitakin ravintoloita tsekkaamassa, mutta ne olivat niin täynnä, että ei ruvettu jonottelemaan. Ruoan jälkeen käytiin jätskillä ja autopesussa. Reissussa oltiin kolme ja puoli tuntia, ja Tyttö nukkui koko tämän ajan.

Kotona rupesimme pihahommiin. Piipis sai leikkiä, Iskä teki vadelmapuskille tukipuita, ja minä nypin kukkapenkkejä. Melko arkisia touhuja meillä on tänään ollut, mutta mukavaa yhdessäoloa perheen kanssa. Iskä on touhunnut melkoisesti, illalla vielä teki ruuan ja laittoi tiskit. Siihenkin voisin tottua :-).

Nykyaikana on hirmusti kaikenlaisia vaihtoehtoja vauvanhoidossa. Olisikin helppoa, jos olisi jonkin tyylin vannoutunut kannattaja. Esimerkiksi vaipattomuuden, kestovaippailun, tutittomuuden, liinailun tms. Mutta kun itse on tällainen kaiken "sekakäyttäjä", niin välillä tuntuu, että se ei riitä. Esimerkiksi Piipistä odottaessa olin sitä mieltä, että kestovaippailu ei voi olla kovin työlästä. Tai, että eihän vauva tuttia tarvi, jos se saa riittävästi tissiä. Ja vaipattomuuttakin kokeilimme, pottailua harjoitimme menestyksekkäästi useamman kuukauden (toki pidimme vaippaa ja siihenkin tuli tarpeita), kunnes Piipis meni päikkyyn ja se ei enää sen jälkeen niin hyvin onnistunut. Ja arjessa koin kertikset helpommaksi vaihtoehdoksi ja se tuttikin tuli käyttöön melko nopeasti. Liinailuun kylläkin hurahdin, mutta senkin jouduin jättämään selkäkipujen takia.

Nyt Tytön kanssa olen aatellut, että mennään sillä tavalla mikä parhaiten meidän perheeseen sopii. Kestovaippailu on sellainen juttu, jota haluaisin enemmänkin harrastaa, mutta jotenkin ei ole energia riittänyt. Liinailtu ollaan vähän, mutta mielestäni ei sitäkään riittävästi. Ja siitäkin tulee huono omatunto, että saako Tyttö nyt riittävästi kosketusta ja hellyyttä, liinailulla sitä kun voisi lisätä. Pitäisiköhän sitä antaa itselleen kuitenkin hieman löysää ja unohtaa huono omatunto, kun kerran ihan kaikkeen ei pysty?

Tytön nukkumisista täytyy sanoa sen verran, että yöt ovat rauhoittuneet melkoisesti. Rupesin syöttämään Tyttöä niin, että itse olen istuvassa asennossa. Maitoa ei enää valu Tytön nenään ja tuki sitä. Näin olen ainakin itse asian järkeillyt, että kun maitoa meni nenuun, niin Tytön hengitys vaikeutui ja aiheutti ähinät ja kähinät öisin. Katotaan nyt, jos tämä minun teoriani pitää paikkansa pidemmän päälle. Nyt se on ainakin toiminut useamman yön ja Tyttö nukahtaa hyvin omaan sänkyynsä.

Mutta kaikkinensa äitiys on kyllä mahtava juttu, ja lapset ovat niin suloisia!

Kaikenlaista touhuilua

2008-05-04T12:53:00.004+03:00

Siitä onkin taasen vähän aikaa, kun olen viimeksi kirjoitellut. Kaikenlaisia tapahtumia on tässä ollutkin, mistähän aloittaisin...

Vappu

No, aloitetaan vaikka Vapusta. Sitä vietimme ihan kotosalla, takapihan hiekkalaatikolle kokoontui naapureita ja siinä istuskelimme, itsekin sain olla vähän aikaa (ihan...) pihalla, tyttö nukkui vaunuissa.. Piipis sai olla pihalla kymmeneen asti ja hauskaa oli. Piipis leikki enimmäkseen naapurin tytön kanssa, ja kun tuli kotiinlähdön aika, niin heille sanottiin, että lähtöhalin voi antaa. Naapurin tytön iskä tuumasi, että pusunkin voi antaa. No, pussasivathan nuo, ja melkein heidät piti erottaa, kun ei meinannut pususta tulla loppua... Niin ne on suloisia nuo kersat. Mukava ilta oli kaikkinensa.

Leikkikaverukset

Vieraita Keski-Suomesta

Vapunpäivänä saimme mukavia vieraita Keski-Suomesta. Iskän veli ja hänen vaimonsa ja kaksi nuorimmaista kävivät meillä. Piipiksestä oli mukava leikkiä serkun kanssa. Ja Tyttö sai mukavia lahjoja, kiitoksia kovasti!

Tässä serkukset leikkii hiekkiksella:

Reggaeton

Perjantaina vietin omaa aikaa, ja lähdin isolle kirkolle Reggaeton näytöstanssitunnille tanssikaverini (työkaveri) kanssa. Se oli hirmu mukavaa, joten ostettiin 10 kerran kortit ja ruvetaan käymään siellä kerran viikossa.

Reggaeton tanssista sanotaan mm. seuraavaa: "Latinalaisesta Amerikasta peräisin olevassa reggaetonissa on vaikutteita jamaikalaisesta reggaesta ja dancehallista, hiphopista sekä latinalaisamerikkalaisista musiikkityyleistä (bomba, merengue
jne). Tunnettuja reggaeton-artisteja ovat muun muassa Daddy Yankee,
N.O.R.E., Pitbul ja Don Omar. Mukaansatempaavaan musiikkiin tanssituissa
liikkeissä käytetään paljon selkää ja lantiota - liikkeet ovat hauskoja
ja usein fyysisesti hieman rankkojakin. Reggaeton ei tanssina ole
kuitenkaan mitään äärettömän vaikeaa, kunhan vain pääsee vauhtiin..".

Tunnilla oli kyllä hirmu hauskaa, ja tuo tanssi vaikuttaa olevan todella hyvää liikuntaa polttamaan rasvaa vyötärönseudulta... Ja lisäksi hyvää selkäjumppaa.

Pihahommia

Tänään Iskä on maalannut terassia. Täytyy kyllä sanoa, että se on kyllä huomattavasti paremman näköinen, kun sen välillä käsittelee.

Tässä on kuva Iskän tekemästä polusta hiekkikselle. Eipä ole nurmikko enää kynnetyn näköinen...

Kiitokset Iskälle, kun on jaksanut pihahommissa ahertaa!

Tytön nukkumisesta

Parina viime yönä olen saanut Tytön nukkumaan omaan sänkyynsä, ja syöttöjen jälkeen hän on nukahtanut hyvin, ihanaa. Päätin jo tässä vaiheessa ruvettaa nukuttamaan häntä omassa sängyssään, ite saan paremmin nukuttua, eikä tarvitse pelätä, että vetää peiton Tytön päälle. Hän kun nukkuu juuri sillä tasolla, että kun ite vedän peiton ylös, niin koko Tyttö on sen alla. Itekin olen jaksanut paremmin (ja ollut paremmalla tuulella...), kun ei ole tarvinnut yöllä valvoa tuntikaupalla...

Tämmösiä meille kuuluu. Ihania kelejä ollut, mukava oleskella pihalla. Ja lapsenhoito on mukavaa, kun ei tarvi laittaa niin paljoa päälle...

Huh huh, mikä yö!

2008-04-29T10:25:00.006+03:00

Kyllä oli jälleen karmea yö. Pääsin nukkuun about puoli yhdentoista aikaan, Tyttö tuli viereen. Yhden maissa heräsin aivan hiestä läpimärkänä (jälleen) kauheaan mahakipuun. Enpä tiedä mistä moinen johtui, mulla kun on ärtynyt suoli-oireyhtymä, niin olinko taasen syönyt jotain sopimatonta. No, olo vähän helpotti ja sain jälleen unenpäästä kiinni, kunnes vähän ennen kahta Tyttö heräsi. Eikun syöttö, vaipanvaihto ja vähäksi aikaa nukkumaan. Kunnes taasen ennen viittä Tyttö herää, syöttö ja vaipanvaihto. Tällä kertaa Tytöllä oli "TV-shop-kakka", eli eikä siinä vielä kaikki (Iskän lanseeraama ilmaus)... Olin meinaan saanut hänet puettua kun tuli jälleen töräys ja vaippa täys. Siinä vaiheessa meinasi unenpöpperössä päästä itku... No ei siinä muu auttanut kuin homma uudestaan, Tytölle syöttö ja taasen pariksi tunniksi nukkumaan.

Tänään pojat lähti aamulla autonkorjausreissulle, vierailevat samalla mummula-pappalassa. Itse sain Tytön päiväunille ulos vaunuihin ja mitäs sitä perheenäiti muuta tekisi sillä aikaa kun talo on tyhjä kuin - siivoaisi. Jee! Eli imurointi, tiskien laitto, yleistä järjestelyä ja vessan siivous päällisin puolin. Viime aikoina siivous on kyllä jäänyt melko pintapuoliseksi, vielä pitäisi pestä ikkunat, matot, lattiat, peilit jne. No, katotaan jos sitä jonain päivänä kerkeisi.

Kun olin saanut siivoukset tehtyä, päätin hemmotella itseäni vähän tietokoneen ääressä ja päästellä blogille vähän pahimpia höyryjä, joten tästä tulee nyt vähän valitusvirsi...

Iskä on viikonlopun ja eilisen tehnyt pihahommia. Kyllähän se on hyvä saada tuo piha kuntoon, en sitä väitä, mutta kyllä siinä vaiheessa jää kaikki muut hommat vähän vähemmälle. Eikä tässä muuten mitään hätää, mutta yhtenä päivänä olin tietokoneella, yritin saada Tyttöä nukahtamaan ja saan kuulla kommentin: "tarviiko siellä netissä koko ajan pyöriä". Olin edellisen yön taasen valvonut, aivan tolkuttoman väsynyt, enkä saanut muutakaan tehtyä väsymykseltäni... Silloin meinasi kyllä jo pinna kiristyä, huh huh...

Päätin raskausaikana itekseni, että vaikka olisin kuinka väsynyt yöheräämisiin, niin en hermostu, vaan koitan vaan jaksaa. Niin sitä tuudittautuu mukaviin päätöksiin, kunnes se arki koittaa ja väsyttää ja hermo menee taasen. Kaikista pahinta tässä pikkuvauva-vaiheessa on ehkä se, kun täytyy olla toisen saatavilla 24h/vrk. Kaikki tekemiset ja menot (kuten vessassa ja suihkussa käynti ja syöminen...) täytyy suunnitella syöttöjen ja päiväunien mukaan. Yritän kyllä tolkuttaa itselleni, että tätä vaihetta ei kestä kauaa, ja kohta tätä aikaa on jo ikävä. Ja täytyy myöntää, että enpä minä tätä imetysvaihetta vaihtaisi mihinkään mistään hinnasta, kyllä se läheisyys vauvan kanssa on kuitenkin niin tärkeää. Joten täytyy vaan yrittää kestää ja jaksaa.

No niin. Nyt helpottaa kun sai valittaa. Se on se naisten etuoikeus, valittaminen. Se helpottaa kummasti aina oloo... Mutta nyt tarttee taasen mennä hommiin, heipsan.

Koira pääsi karvoistaan

2008-04-23T14:34:00.004+03:00

Karvalankamatto on jälleen karvaton lankamatto. Aah, ihanaa, jälleen päihitimme vähäksi aikaa karvalankatollojen vallankumouksen. Niitä on taasen ollut joka nurkassa ja paikassa ja kun ei niihin siivoominenkaan oikein auta. Samantien niitä ilmestyy siivouksen jälkeen jostain... Mutta nyt, ihana vapaus tuosta vitsauksesta!

Tässä onpi karvaton koira:

Ja vauva-asioihin: Tytöllä on melko selkeä päivärytmi: aamulla herätään 7-8.30 aikaan, ekoille kolmen tunnin päikkäreille 9.30-10.30, lyhyet päikkärit Iskän tai Äipän kans samaan aikaan kun isoveli on päikkäreillä 13.00-17.00 välissä, kolmannet päikkärit isoveljen iltaulkoilun aikaan 17-20, iltakiukkuilu sijoittuu 20-23 väliin (kiukkuaa, tissittelyä, vähän aikaa rauhallinen, kiukkuaa, tissittelyä jne.), nukkumaan 22-23, ensimmäinen herääminen about 02.00 ja siitä parin-kolmen tunnein välein syönti (ihan varma en ole aamuyön ajoista, itekin olen niin väsynyt siinä vaiheessa, että menee valve ja nukkuminen sekaisin). Päivärytmi sopii kyllä aivan passelisti meidän perheelle, mutta nuo yösyönnit voisi jättää vähemmälle... Mutta eiköhän nekin tästä ala vähenemään pikkuhiljaa.

Nauravaiset sisarukset (joo-o, ihan näyttäisi kuin 2 viikkoinenkin osaisi jo naureskella, vattanpuruja lähinnä...)

Nukkukaverit

Tuttisuu

Tosiaan, tuttia ollaan annettu Tytölle heti kotiutumisen jälkeen. Fanaatikkoja on tuonkin asian tiimoilta, puolesta ja vastaan. Meillä homma on toiminut hyvin, ja imetystukilistan sivuillakin mainittiin, että tutin voi hyvinkin lykätä suuhun, jos esim. maidontuotanto on suurta ja vauvalla imuhaluja. Näinhän meillä kyllä onkin, enpä millään voisi olla Tytölle kokoajan tuttina, kun meinaa nytkin välillä tukehtua maitoon...

Piipiksen kanssa käytiin perhetuvalla maanantaina. Oli mukava välillä olla pojan kanssa kahestaan (+muut äidit ja lapset). Iskä Piipistä onkin nyt paljon hoidellut, vähän pakosta, mulla kun on Tyttö kiinni tisussa hyvinkin usein päivän aikana... Saas nähdä kuin me pärjätään sitten kun Iskä on töissä. No, kaippa siinä omat rutiininsa muodostuu. Piipis heittelee hyviä kommentteja aika usein, mutta himskatti, kun niitä ei meinaa muistaa. Täytyy laitella niitä ylös kun muistuu mieleen.

Selkä mulla on taasen aivan jumissa. Vielä ei ole oikein jaksanut/kerennyt/pystynyt kunnolla jumppailemaan tai joogaamaan. Yhdellä salsakoululla alkaisi kesäkausi 2.5., saas nähdä pääsisinkö vaikka siellä käymään kerran viikossa. Olisi niin mukava opetella salsaa, ja se on aivan loistavaa selkäjumppaa. No, katotaan, kuin mun käy, uskallanko lähteä.

Nyt menen Piipiksen kanssa leikkimään, hän heräsi päikkäreiltä. Heissan!

Tytön eka neuvola

2008-04-16T16:46:00.002+03:00

Tänään käytiin tytön kanssa kahestaan "tyttöjen reissulla" neuvolassa. Kaikki meni muuten ihan jees, mutta kun piti vaatteet ottaa pois, niin sitten rupesi harmittamaan (no, tottahan se harmittaa, kun piti herättääkin toinen).

Hyvin on tyttö kasvanut, painoa on 4120 g, eli ohi syntymäpainon on menty. Pituus oli 54 cm. Neuvolakorttiin kirjoitettiin mm., että suloinen vauva. Vasenta kättä pidetään vielä asentohoidossa, katsellaan vielä tämän viikon ajan, josko se ei enää olisi kipeän oloinen.

Yötkin ovat jo vähän paremmin sujuneet, viime yönä Tyttö heräili n. 3-4 tunnin välein. Toissayö oli kuitenkin vähän haastavampi, Iskä nukutteli kolmeen saakka yöllä Tyttöä, hän oli kovin levoton ja pulautteli kovasti (Äippä oli ilmeisesti vähän turhankin ahkerasti imettänyt illalla...). Eiköhän nuo yötkin tästä kuitenkin tasaannu pikkuhiljaa.

Eilen käytiin Ideaparkissa ostamassa Tytölle sitteri. Oltiin koko perhe matkalla, itekin pääsin vähän pirtistä ulos. Reissu meni oikein hyvin, Tyttö ei kylläkään muista ensimmäisestä shoppailureissustaan mitään, nukkui niin makoisasti koko ajan.

Nyt tarttee mennä syöttämään vauvaa, jotenka ensi kerralla lisää!

Viikon vanha

2008-04-13T09:10:00.007+03:00

Tyttö täytti eilenillalla viikon. Ulkoiltu ei olla vielä, ajattelin, että tänään voisi laittaa tytön vaunuihin ja lähteä kävelylle, mutta taitaa jäädä haaveeksi, vettä tai räntää tai mitä onkaan tulee taivaan täydeltä. Aamulla katsoin ikkunasta ja maa oli aivan lumen peitossa.

Kyllä onkin tänä talvena/keväänä ollut melko erikoiset kelit. Ensin talven tulo kesti, vähän aikaa oli mukavaa talvikeliä vaihtelevasti ja nyt kevät on tulossa/ei ole tulossa/on tulossa... Tarkoittaen, ettei tuo keli taida itekään tietää mikä vuodenaika on milloinkin menossa...

Mutta, palataan jälleen meidän perheen kuulumisiin. Piipis on ollut tosi hyvä isoveli. Aamulla Iskä hoiti tytön ja meni Piipiksen huoneeseen, kun sieltä kuului heräämisen ääniä. Piipis sanoi heti, että sisko viekkuun. Ja sohvalle piti molemmat laittaa mammimaan. Ja yhtenä päivänä tyttö oli Iskän sylissä vähän itkuisena (Äippä taisi laittaa välipalaa tms.), reipas isoveli sitten sanoi Äipälle, että vauvalle tissiä, otti minua kädestä ja vei vauvan luo...

Eilen oli Pikkusisko meillä kylässä, olivat Piipiksen kanssa ulkoilemassa. Iskä kävi sillä välin kaupassa ja ite sain siivoiltua. Puolenpäivän aikaan tuli Mummu ja Pappa käymään ja toivat soppaa mukanaan. Soppa oli maukasta, ja Iskä oli mielissään, kun sai vapaapäivän ruuanlaitosta.

Saimme lainaan ison kassillisen aivan ihania pieniä tytön vaatteita naapurilta. Otin niistä valokuvat, muistaa mitä vaatteita on lainassa. Heille on tulossa kanssa vauva (jos vaikka heille tulisi poikavauva tällä kertaa...). Täytyy katsoa, jos tuolta löytyy pieniä poikien vaatteita, voi niitä antaa sinnepäin.

Kaikenlaista touhua on tosiaan ollut tämän viikon aikana, vaikka en olekaan pirtistä ulos lähtenyt muuta kuin koiraa tai Piipistä ulkoiluttamaan. Laitanpa vielä yhden kuvan Tytön ensimmäisestä kylpyreissusta kotona. Tyttö tykkäsi kylvystä ja kylvyn jälkeen hiusten harjaamisesta Tyttö nautti silminnähden. Kyllä vaan tytöissä ja pojissa on eroa. Piipis kun ei ole tuosta hiustenharjaamisesta koskaan kauheasti välittänyt...

Ensimmäiset päivät kotona

2008-04-10T13:30:00.005+03:00

Ensimmäiset päivät sairaalassa Tyttö oli tosiaan vähän levoton, mutta nyt kotona hän on kyllä ollut kovin rauhallinen. Öisin Tyttö kyllä haluaisi tankata n. tunnin välein, mutta toivottavasti sekin siitä vielä tasaantuu.

Itselläni oli eilen kuumetta parhaimmillaan 39 astetta, ilmeisesti liittyi maidonnousuun, jota kyllä sitten on noussutkin :-). Piipiksen kanssa ensimmäiset viikot olivat melko hankalia, kun maitoa tuli niin runsaasti, ettei hän kerennyt nielemään samaan tahtiin :-(. Tuntuu olevan samoja oireita nyt, ja kun Tyttö nukkui aamupäivällä kolme tuntia, niin rupesin jo kärsimättömänä odottelemaan, että pääsisi tyhjentämään maitotankit ;-). Herättää en toista voinut, kun lupasin sairaalassa, että kotona mennään enemmänkin hänen rytminsä mukaisesti, sairaalassa kun hänet jouduttiin usein herättämään hoitotoimenpiteisiin.

Äskettäin meillä kävi työkavereita pikaisesti toivottelemassa onnea. Tyttö sai ihania vaatteita, ja Piipis sai kuorma-auton. Kyllä oli Piipis mielissään kuorma-autosta, se pääsi heti paraatipaikalle lipaston päälle hänen päiväuntaan vahtimaan.

Tässä vähän kuvasatoa meidän ensimmäisiltä yhteisiltä päiviltä Tytön kanssa:

Luin raskausaikana lehdestä, kuinka eräs äiti oli ihmetellyt vastasyntyneensä viisasta katsetta. Ihmettelin, että mitähän hän sillä oikein tarkoitti, kunnes katsoin oman vastasyntyneen tyttöni silmiin. Sieltä näin maailman kaiken viisauden ja tarkoituksen.

Ja vielä loppuun yksi hyvä sanonta: Lapset ovat maailman tärkeimpiä ihmisiä.

Onnelliset tytön vanhemmat

2008-04-08T13:25:00.004+03:00

Nyt ollaan kotiuduttu tytön kanssa. Pitkään ja hartaasti odotettu tyttö syntyi 05.04.08 klo 21.32. Painoa oli 4050g ja pituutta 51,50 cm. Eli ihan hyvän kokoinen tyttö.

Synnytyskertomus

Perjantaina ruvettiin käynnistelemään kohdunsuun kypsyttelyllä tableteilla yliaikaisuuden takia (RV 41+5). Tulimme vielä pe-la yöksi kotiin, yöllä tunsin supistuksia, jotka sitten aamuun mennessä laimenivat. Lauantaina kypsyttelyä jatkettiin. Päivällä rupesi melkoisesti jo harmittamaan, kun tuntui, ettei homma edisty, mutta viiden aikaan iltapäivällä kävelylenkillä sairaalan ympäri rupesin tuntemaan supistuksia.

Palasimme synnytysvastaanotolle, ja minut otettiin kuuden aikaan käyrille. Supistuksia oli viiden minuutin välein, alkoivat olemaan jo vähän kivuliaita. Hoitaja sanoi, että voisin ottaa peräruiskeen, tämä voisi vauhdittaa hommaa. Tuumasta toimeen, ja niinhän se teki, supistuksia rupesi tulemaan kolmen minuutin välein, ja olivat jo melkoisen kivuliaita.

Synnytyssaliin pääsimme kahdeksan maissa. Kätilönä toimi sama henkilö, joka auttoi Piipiksen maailmaan. Sanoinkin kätilölle, että olin aiemmin tuumannut Iskälle, että pitäisikö kysyä, onko hän työvuorossa. Niin hän oli, ja hän auttoi meidän toisenkin lapsen maailmaan.

Salissa sain kohdunkaulanpuudutteen, joka ei auttanut juurikaan. (Tässä vaiheessa heitin kyllä hyvästit pienimmällekin "luomusynnytys" ajatukselle, ja kyselin kaikki mahdolliset kivunlievitykset....). Spinaalipuudute vei suurimmat kipuaallot, ja se teki jalkoihin hassun olon, nekin puutuivat samalla. Joskus puudutteet saattavat hidastaa synnytystä, mutta kalvot oli puhkaistu jo kohdunkaulan puudutteen antamisen yhteydessä, joten vaikutus oli +-0.

Homma eteni todella nopeasti, kätilö sanoi, että hän mielellään koeponnistuttaisi ennen vuoronvaihtoaan. Olin todella hämmästynyt, kuvittelin, että siinä saisi vielä pitkäänkin kärvistellä. No, tosiaan, sitten koeponnistettiin, eikä toista ponnistusta tarvittukaan, kun tyttö oli jo ulkona. Kätilö auttoi hartiat ulos, ja ponnistusvaihe kesti kaikki 2 min.

Tyttö oli sininen ja hiukan mustelmainen, koska napanuora oli kaulan ympärillä, se lähti kuitenkin löysyttämällä. Ja väri saatiin normaaliksi hieromalla. Pisteet olivat 7 ja 9. Kaikkinensa synnytys kesti 4h 40min, ja täytyy sanoa, että yllättävän helpolla tällä kertaa hommasta pääsin.

Lääkärintarkastuksessa huomattiin, että toinen solisluu on napsahtanut, ja nyt siihen annetaan asentohoitoa. Hyvin käsi toimii, hermotukset ja kaikki ok, mutta ilmeisesti se on vähän kipeä, koska tyttö oli alkuun vähän levoton. Toisena yönä laitoksella annoinkin hänet kansliaan hoitajille osaksi yötä, jotta sain vähän itse nukkua. Kuvittelin, että maito ei riitä, ja tyttö on sen vuoksi levoton.

Osastolla olimme odotettua pidempään, tytöltä täytyi saada pissanäyte ennen lähtöä. Istukka oli isonkokoinen ja pissa täytyi tarkistaa (ilmeisesti saattaa olla munuaisissa jotain, jos arvot kohollaan, näitä tilanteita on kuulemma harvoin). Ja sitä pissaa ei meinannut tulla, annettiin lisämaitoakin, jotta saataisiin se tulemaan. Vihdosta viimein näyte saatiin viime yönä, se tulos oli ihan ok, joten pääsimme kotiin. Tyttö on todella suloinen ja valtavan ihana. Tässä yksi kuva, laitan lisää joutessani.

Multimediaviestejä lähetin sairaalasta, mutta kaikille ne eivät menneet perille, joten sori, jos ei viestiä ole tullut.

Isoveli

Piipis on ylpeä isoveli ja kävi monesti meitä laitoksella katsomassa, mutta hänellä on päivärytmi ollut vähän sekaisin, joten tuo tottelevaisuus on ollut vähän kateissa.

Kuulemma lauantai-iltana Piipis oli ollut vähän itkuinen, ja mummula-pappalassa sanonut, että "äiti itkee". Lapset ymmärtää yllättävän paljon asioista, aina sitä ei uskoisikaan.

Nyt taidan mennä hetkeksi pötkölleen, vielä kun vähän aikaa lapset on päikkäreillä. Ihania vauvantuoksuisia terveisiä, meillä alkaa tästä ihana ja väsyttävä vauva-arki...

Yliaikaiskontrolliin lähtö

2008-04-04T07:56:00.002+03:00

Kohta lähdetään yliaikaiskontrolliin. Piipis viedään ensin mummula-pappalaan hoitoon. Karvalankamattoa hoitelee naapurit. Illalla Piipis tuleekin sitten kotiin, ja Gummitussetä pääsee Piipistä hoitelemaan siksi aikaa, kun pappa on konsertissa.

Iskän piti lähteä samaiseen konserttiin Keski-Suomen papan ja mummun kanssa. No, reissu sitten valitettavasti peruuntui, kun tämä projekti on vähän venynyt. Kukapa olisi arvannut, että näin pitkälle menee... Kuulemma olen kyllä itsekin syntynyt aikanaan käynnistyksellä (viikkoja en kylläkään tiedä), ja saattaahan nämä asiat olla perinnöllisiä.

Jeps, mutta jos minusta ei mitään kuulu, niin olen tosiaan jäänyt käynnistykseen. Toivottavasti näin. Ja toivotaan, että kaikki menee ok.

Väliaikatietoja

2008-04-02T12:55:00.005+03:00

Täällä vielä odotellaan... Laitanpa nyt hiukan väliaikatietoja. Maanantaina kävin neuvolassa, josta laitettiin lähete Taysiin yliaikaiskontrolliin. Tänään tuli kirje, ja kontrolli olisi perjantaina klo 10.00. Toivottavasti tämä odotus silloin viimeistään päättyisi...

Jos vielä perjantaina meinaavat minut kotiin lähettää, niin minulle täytyy kyllä hyvin perustella, että mikä hyöty siitä vauvalle vielä on. Uskoisin, että tässä tilanteessa käynnistys on paras vaihtoehto, kun vauva ei itestään meinaa syntyä. Yliaikainenhan tämä vauva ei vielä ole kuin ensi maanantaina, mutta joka tapauksessa, en usko, että on enää mitään hyötyä tilannetta kypsytelläkään. Varsinkin, kun minun oloni ei ole kovin hyvä, olisi se parempi, että jaksan synnyttääkin vielä...

No niin, jälleen tuli melkoista vuodatusta, mutta kyllä nämä päivät niin tylsiltä tuntuvat tässä vaiheessa. Onneksi Iskä jäi eilen lomille, se helpottaa huomattavasti. Saavat Piipiksen kanssa touhuta, ite kun en jostain kumman syystä enää pysty niin hyvin leikkimään yms. touhuilemaan tämän mahan kanssa.

Lauantaina oltiin koko päivä reissun päällä. Piipis oli mummula-pappalassa hoidossa, ja Iskän kanssa käytiin koeajamassa yksi auto. No, kauppoja ei tullut, hinnassa oli yllättäen vielä näkemyseroja. Koeajossa oli Pösön 406:nen. Ajo-ominaisuuksiltaan Pösö on todella hyvä, tiesin sen kyllä jo ennen kuin könysin ratin taa, mutta käyttövarmuudeltaan se ei kyllä ole Toyotan veroinen. Joten auto jäi vielä kauppaan ja me jäimme harkitsemaan. Kyllähän meidän Toyolla nyt vielä ajelee, ja kilometrit on halpoja, kun auto on kokonaan maksettu. Ainoo vaan, että sitä tilaa ois niin kiva saada lisää autoon(kin)...

Autokauppakierroksen jälkeen söimme mummula-pappalassa mummun tekemää hyvää ruokaa, hän oli laittanut tyttärelleen syntymäpäiväruuan, ja me pääsimme siinä siivellä ruokapöytään.

Lauantaina iltasella ajelimme vielä Akaaseen katsomaan Mörköoopperaa. Taisi olla viimeinen kerta, kun Mörköoopperan näen, se on myyty ja odottelee lähtöä uuteen talliin. Täytyy myöntää, että ikävä tulee, oli se niin kiva poniheppa käydä ratsastelemassa. Voi kun olisi raha- ja elämäntilanne toinen... No, ehkä jonain päivänä minun 20-vuotinen haaveeni omasta hepasta toteutuu... Toivossa on hyvä elää!

Kyllä on vaan komeata keliä pitänyt viime päivät. Aivan ihanaa, kun aurinko vihdoin paistaa ja on lämmintä. Piipis meni päikkäreille, ite taidan keksiä jotain mukavaa tekemistä, taidanpa lähteä vaikka Ideaparkiin huvikseni kävelemään...

Neuvolassa käynti

2008-03-27T12:14:00.003+02:00

Neuvolassa käytiin tänään. Oli sen verran aikainen aika, että Iskä käytti meitä siellä ja meni itse myöhemmin töihin.

Valkuaiset pissassa oli yhellä plussalla, mutta verenpaineet ok. SF-mitta 39! Ensi viikolla on maanantaina vielä normaali neuvolakäynti. Tuon käynnin jälkeen saan sitten kutsun Taysiin yliaikaiskontrolliin. Hyvällä säkällä jään samantien yliaikaiskontrollista käynnistykseen. Nyt täytyy myöntää, että vaikka toivoin todella, että tämän vauvan saisin ilman käynnistystä, niin on todella helpottavaa kuulla, että odotusta ei olisi enää kuin n. viikko. En todellakaan jää enää tässä olotilassa kärvistelemään spontaania synnytyksen alkua, kun kerran alkusysäykseen pääsisi...

Toissapäivänä join luumumehua, joka pisti kyllä massun vilkkaalle, mutta mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan... Oonkin ruvennut epäilemään, että minussa on joku valuvirhe, kun nuo vauvat ei meinaa millään syntyä ajallaan. Neuvolantäti vaan tuumasi, että siellä on vain niin hyvä niiden olla.

Piipis oli eilen todella suloinen. Tehtiin kirjainpalikoista torneja, ja minun tornini meinasi kaatua. Piipis huolehti heti, ettei se kaadu vauvan päälle, ja tuli pitämään kättä minun masun päällä. Kyllä on nyt jo huolehtivainen isoveli!

Tänään olisi tarkoitus käydä illalla parturissa koko pesue. Onneksi on tuttu parturi, saa vielä ilta-aikoja lyhyellä varoitusajalla. Mietittiin, että ajan voi tarvittaessa perua, mutta eipä tuota vissiin tarvitse perua.

Nyt tarttee mennä tuota huolehtivaista isoveljeä nukuttamaan päikkäreille, se oli ruokapöydässä aivan väsy, mutta nyt ei sitten meinaa millään tulla uni simmuun... Taidan samalla nukkua päikkärit itekin.

Ihanaa kahvia!!!

2008-03-24T09:14:00.005+02:00

En ole paljoa raskausaikana kahvia juonut (Piipistä odottaessa en tainnut juoda kupillistakaan kahvia), tämän raskauden aikana juomani kupilliset voi laskea kahden käden sormilla. Nyt olen kuitenkin taasen vähän maistellut tuota ihanaa juomaa, ja ah, kun se on maistunut hyvälle. Niinpä eilen toteutin pitkäaikaisen hankintamietteeni, ja ostin meille uuden kahvinkeittimen, Moccamasterin.

Kyllähän se näin on, että kahvinkeittimillä on eroa. Eipä ne muut keittimet keitä oikein muuta kuin korviketta ;-). Oli kyllä niin ihana juoda Moccamasteri kahvia tänä aamuna, nam!

Toisen loistavan hankinnan teimme tietokoneeseen lauantaina. Vanha koneemme sai lisää muistia. Nyt pelittää jälleen kone hyvin, nytkin pyörittää samanaikaisesti Pingua telkkarille, mä päivitän blogia ja käsittelen kuvia. Eikä mitään ongelmaa. Aiemmin ei saanut edes kuvia näkymään kunnolla telkkarissa kuin pitkän odottelun jälkeen. Meillä on harkinnassa uuden koneen osto, mutta Iskä sanoi, että nykyinen käyttöjärjestelmä Vista on kuulemma niin keskeneräinen, että kannattaa vähän aika odotella. No, olen kyllä ihan tyytyväinen tähän koneeseen jälleen, kun tämä toimii.

Nyt ollaan sitten jo menty yli lasketun ajan. Höh. Eikä vieläkään tapahdu mitään konkreettista... Eilen kylläkin illalla viilteli alavatsaa reilun kolme tuntia. Se tuntuu siltä, että tuo masumylkyri painaisi ja mylkyilisi päällään tuonne alas, ja se aiheuttaa sitä vihlontaa. Meinasin jo soittaa synnärille, mutta se loppuikin sitten ja taisi pienoinen mennä maate. Yöllä sain jonkin verran nukuttua, vähän oli levotonta tunnetta alaselässä, mutta ei mitään suurempaa. Huoh, pääsisipä tästä mahasta jo eroon. Laitanpa yhden kuvan oheen, niin voitte hyvin ymmärtää, miksi haluan jo tästä mahasta eroon:

Eikö ole kauhean kokonen maha!! Itekin kauhistuin, kun näin nuo kuvat...

Mutta jälleen Piipiksen kuulumisiin. Piipiksellä on ollut mukavaa, kun Iskä on ollut pääsiäislomilla ja leikkinyt Piipiksen kanssa legoilla kovasti. Yhtenä päivänä päikkäreitten jälkeen Piipis oli erityisen avulias. Hän oli leikkimässä Iskän kanssa omassa huoneessaan legoilla ja Äippä oli juuri herännyt päikkäreiltä ja venytteli sängyssä. Huutelin siinä, että hohhoijaa, kun pääsis ylös sängystä. Piipis siltä seisomalta heitti legot käsistään, ja tuli antamaan auttavan käden ja auttoi minut ylös sängystä. Eikö meillä olekin ihanan avulias kaksivuotias! Itselle tuli kyllä hyvä mieli, kun sai apua!

Tätskä ja Gummitussetä kävivät tässä yhtenä päivänä meillä kylässä. He olivat ostaneet uuden auton, Toyota Auriksen. Olivat kuulemma lähteneet ruokakauppaan ostamaan piimää, mutta olivatkin päätyneet autokauppaan ja ostaneet auton...

Jaahans, nyt tarttee lähteä touhuilemaan, heissan!

Taasen odotellaan...

2008-03-18T20:56:00.000+02:00

Täällähän minä. Yhtenä kappaleena vielä. Voi että, kyllä pelottaa, jos tämä raskaus meneekin yli lasketun ajan...

Viikkoja on tänään takana 39+2 ja olo on tosi tukala. Aamulla kun kömpii sängystä, (niinkuin tänään, todella huonosti nukutun yön jälkeen...) niin tarvitsee kaikki voimansa jotta pääsee edes ylös. Kyllä kovasti ihmettelen, että mikä saa ihmisen jälleen lisääntymään, ei tämä olotila nyt niin kovin häävi ole, että tämä pitäisi kerran jälkeen uudestaan kokea?? No, nämä ovat näitä viimeisillään raskaana olevan naisen ihmettelyitä, ja kun se pienen pieni sydäntenvaltaaja on sylissä, niin kaikki raskausajan vaivat unohtuvat kuin taikaiskusta...

Eilen käytiin Ideaparkissa shoppaileen. Tätskä oli mukana ja osti Piipikselle monsteriauton. Sepäs on ollutkin kovasti leikeissä mukana. Tänään se piti vaan laittaa jäähylle, kun se kävi Karvalankamaton vesikupissa. Ja jäähylle meni kilpa-autokin... Jotta tänään on ollut Piipiksellä kovasti vauhdikas päivä.

Tänään päätin lähteä pitkästä aikaa reippaalle kävelylle Karvalankamaton kanssa silläkin uhalla, että huomisen poden infernaalisia liitos- ja selkäkipuja. Rupesi harmittamaan, kun ei oikein pysty kunnolla liikkumaan, ja lenkit ovat jääneet vähiin. Onneksi kuitenkin on jumppapallo, jonka päällä on hyvä istuskella ja samalla saa alaselkä liikuntaa, kun surffailee netissä... Todella hyvä istuin, suosittelen kaikille tietokoneen ääressä aikaansa paljon viettäville.

Muuten en olekaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Pakolliset ulkoilut ja ruuanlaitot aamupäivällä ja sitten nukkumaan. Tänäänkin nukuin kolme tuntia päivällä. No, minulle suotakoon pitkät päiväunet, viimekin yönä tosiaan unet jäivät pariin hassuun tuntiin, muuten ennakoivat supistukset pitivät minut hereillä. Jotenkin sitä ei vain saa mitään aikaiseksi, kun koko ajan miettii, että pitäisi olla tekemässä jotain tähdellisempää. Niinkuin esimerkiksi uutta sukupolvea maailmaan. Muut arkiset asiat tuntuvat siinä jotenkin toisarvoiselta...

Kuulin ikäviä uutisia tällä viikolla. Karvalankamaton muori on siirtynyt koirien vehreämmille metsästysmaille. Eläinlääkäri oli epäillyt kasvainta kurkussa. Muori pysyy kuitenkin ajatuksissa!

Ja seuraavaksi mukavampiin asioihin. Piipiksen sanastossa hampurilainen on joko hampuriini tai hampurikanki. Aina kun telkkarista tulee hampurilaismainos, niin Piipis sanoo: "hampuriini". Ja kun häntä korjaa, että sen on hampurilainen, niin seuraavaksi tulee: "hampurikanki".

Virpojia muuten kävi jonkin verran, mutta munia jäi melkoisesti yli. Joutuu ite valitettavasti syömään loput...

Virpojia odotellessa

2008-03-16T09:14:00.000+02:00

Tänään onkin vissiin virpojia liikkeellä. Viime vuonna kävi niin paljon virpojia, että meiltä loppui munat kesken. Nyt ollaan varustauduttu vielä paremmin.

Piipiksellä on ollut vähän flunssaa tällä viikolla, yskää ja nuhaa. Ei ole ollut kuumetta, eikä muutenkaan huonovointinen, ainoastaan ruokahalu on ollut vähän kateissa.

Käytiin keskiviikkona neuvolassa. Meinas käydä köpelösti, olin ihan varma, että neuvola on torstaina. Onneksi satuin katsomaan puhelimen kalenteria ajoissa, ja huomasin, että sehän onkin tänään. Harmi vaan, kun olin kerennyt Piipikselle lupaamaan, että mennään käymään perhetuvassa, ja poika oli asiasta ihan innoissaan. No, onneksi neuvolassa on samoja leluja, ei ihan niin paljon harmittanut. Iskä pääsi meidät hakemaan kesken työpäivän ja käytti neuvolassa.

Melkoisesti minulle on tullut painoa lisää. Viikon aikana 1633 g... Ehkä saisi tuo painonnousu vähän vähentyä, muutenkin on niin norsumainen olo... Suurin osa siitä on nestettä, turvotusta on tullut viime viikkoina melkoisesti. SF mitta oli huikeat 38, vaikka vauva on laskeutunut aivan lantioon. Neuvolantäti ei saanut tuntumaa vauvan päähän, se on jo niin alhaalla. Kiinnittynyt oli jo, aivan lähtökuopissa, kun vaan nyt tulisi pihalle. Tänään viikkoja on tasan 39, neuvolareissulla 38+3. Kyllä neuvolantäti uskalsi lupailla, ettei varmaan hirveästi yli lasketun ajan menisi. Toivotaan näin!!!

Lauantaina kävin katsomassa kaverin vauvaa, joka syntyi 5.3. Oli aivan ihana pieni poikavauva! Tosi suloinen. Nukahti minun syliin, kun kiikuttelin keinustuolissa pieni suloinen poika sylissä. Hyvissä voimissa oli molemmat vanhemmat.

Kävipä kerran tällä viikolla, kun Tätskä ja Gummitussetä oli käymässä. Istuttiin kaffella ja Piipis oli syönyt pullansa jo (keksiä ei syönyt, vaikka tarjottiin), ja halusi nousta. Niinpä hän sitten kiitti tarjottavista: "Kiitos pullasta ja keksistä, voi ryökäle." (Ja läimäytti kämmenen ottaan). Ja kiitti uudestaan: "Kiitos pullasta, nyt meni oikein". Me räjähdettiin nauramaan, oli melko koominen tilanne...

Kohta taidetaan lähteä kauppareissulle kävellen. Piipis saa ottaa pulkan mukaan, on niin talvinen keli jälleen, lunta on tullut melkoisesti.

Perhetupa

2008-03-11T20:47:00.000+02:00

Tänään käytiin Piipiksen kanssa perhetuvassa. Perhetupa on meidän kotia vastapäätä, matkaa ei ole kuin jokunen hassu askel. Siellä oli "parkkipäivä", elikkäs tiistaisin ja torstaisin sinne saa jättää yli 1 vee lapsen aamupäiväksi hoitoon. Se onkin hirmu suosittua, ensi torstain ja tiistain paikat oli jo varattu.

Me saimme käydä tutustumassa paikkoihin, vaikkakaan ei ollut ns. perhepäivä. Ohjaajat lähtivät lasten kanssa hakemaan pajunkissoja askartelua varten ja me menimme sisälle Piipiksen kanssa tutustumaan paikkoihin. Vähän ajan päästä ohjaajat ja lapset tulivat, ja kerkesin vähän aikaa jutustella "pääohjaajan" kanssa. Ihan mukavan tuntuinen paikka oli, ja näkee vähän muitakin ihmisiä, joten siellä voisi varmaan ruveta ihan käymäänkin.

Viikonloppuna ja eilen oloni oli melko väsynyt. Tänään mulla on ollut hiukan parempi olo. Su-ma välisenä yönä jo rupesin elättelemään jälleen toivetta, että lähtö synnärille tulisi etuajassa. Puoliltaöin rupesin tunnustelemaan outoa oloa koko lantion alueella, joka lähti välillä pois. Nukuttua en saanut, joten nousin katselemaan telkkaria. Kolmen aikaan yöllä nämä tuntemukset loppuivat, joten päätin lähteä takaisin maate ja sainkin nukuttua pari tuntia. Ilmeisesti nämä tuntemukset olivat kevyitä supistuksia, mutta loppuivat kyllä siihen. Enpä tiedä mistä nämä tuntemukset johtuivat, oisko siitä akupainannasta, mutta koskapa ne eivät saaneet mitään muuta aikaiseksi kuin unettoman yön, niin en ole enää tuota akupainantaa jatkanut. Kokeillaan sitten uudestaan, kun laskettu aika lähestyy, jos silloin niistä olisi enemmän hyötyä.

Tässäpä oli pikaiset päivitykset, seuraavalla kerralla jälleen lisää.

Hyvää naistenpäivää!

2008-03-08T14:11:00.000+02:00

Oikein hyvää naistenpäivää kaikille ihanaisille naisille!

Minun aamupäiväni meni tänään touhutessa. Olin ajatellut jättää Karvalankamaton karvojenleikkuun sille ajalle, kun en enää omista tätä isoa mahaa (ainakaan ihan näin isoa). Mutta, nuo miljoonat villakoirat nurkissa söivät niin hermoa, jotta ajattelin vähän pätkiä tuon koiran kuontaloa. Eipähän siitä niin tasanen tullut, oli vähän pakko jättää karvaa, ettei polonen tuolla ulkona täysin palellu. Mutta on ainakin hieman helppohoitoisempi nyt tuo karvaturriainen.

Tuo karvojenleikkuu ponnistus veikin niin voimat, että oli pakko heittäytyä pötkölleen tuohon sohvalle ja vetäistä puolentoista tunnin tirsat... Yö oli jälleen niin huono, eipä saanut nukuttua kuin pätkissä.

Kyllä nämä viimeiset viikot ennen LA:a kuluu matelemalla. Oikeata odotusaikaa - nimensä mukaisesti... Yritän keksiä kaikenlaista pientä ajankulua, ja lepäillä aina tilaisuuden tullen, mutta tuntuu vain, ettei tämä aika kulu. Sitä koko ajan pistää merkille kaikkia tuntemuksia kehossa, milloin särkee selkää ja miettii, että jokohan kohta olisi lähtö, milloin alavatsaa jne. Kaippa se vaavilainen tulee vasta sitten kun on jo luopunut toivosta. Ja pakottamallahan (käynnistyksellä) tuo Piipiskin tuli. 10 pv yli lasketun ajan, joten ennusteet ovat jokseenkin huonot. Tietysti sitä haluaisi pikkuisen jo nähdäkin, todeta, että kaikki on hyvin. Enpä usko olevan yhtäkään odottavaa äitiä, joka ei edes vähän miettisi, onko vauvalla kaikki hyvin.

Eilen tunsin hyvin hyvin pientä polton tapaista selässä akupainannan jälkeen, mutta siinä kaikki. Täytyy koittaa jatkaa tuota akupainantaa, josko vaikka se pistäisi vähän vipinää tähän touhuun.

Pojat olivat aamupäivällä pitkään ulkona. Leikkivät lumikasalla (meidän vieressä on päättyvä tie, ja sen päähän on lumiaura tehnyt ison lumikasan) ja tekivät sinne tunnelin. Piipis tuli ihan tohkeissaan sisälle, ja kertoi heti tunnelista. Nyt tuleekin niin paljon lunta, että siellä on kohta taas kovasti pienelle ahkeralle miehelle lumihommia. Ja ehkä näkee jälleen lumiauran, siitä hän on tohkeissaan.

Piipis kovasti odottaa pikkusiskoa tulevaksi. Monesti hän sanoo: "vauva tuli jo". Kaippa tämä minun malttamattomuus tarttuu pieneenkin, vaikkei hän välttämättä ihan kaikkea asiasta ymmärrä.

Pakko laittaa tähän linkki yhteen kirjoitukseen, johon törmäsin surffaillessani Perhekerhon odotus-palstalla:

http://suhteeton.net/tyhmat-aidit/

Jopa äippä-ilmaisua on reposteltu... Itse olen kylläkin äippä, mutta ihan kaikista kohdista en sieltä itseäni löytänyt. Melkoista yleistystä (tietysti tuon keskustelupalstan perusteella), mutta joka tapauksessa, itse ainakin olen välttänyt esim. hiustenvärjäystä molemmissa raskauksissa, ennen tätä raskautta värjäsin hiukseni vastaamaan mahdollisimman paljon omaa hiusteni väriä tyvikasvun takia. (No joo, kerran raskauden aikana värjäsin värjäävällä muotovaahdolla, joka on samalla hiusta hoitava, mutta sitä ei varmaankaan lasketa...). Toisekseen makeutusaineita pyrin itse välttämään joka tapauksessa. Väri- ja lisäaineita ja kovetettua rasvaa olen varmasti syönyt herkkujen myötä, mutta tulkoon kukin, joka ei ole koskaan ollut raskaana sanomaan minulle, että älä syö herkkuja, niin kertoisin, kuinka vaikea niistä on luopua raskausaikana. Vaikka muuten pystyisikin välttämään herkkuja, niin raskausaika muuttaa kyllä täysin kaiken päälaelleen. Eipä siinä toisten sanomiset ja itsensäkään vakuuttamiset auta. Eipä sitä ymmärrä vasta kun ihminen, joka on sen kaiken kokenut.

Itse olen myös sitä mieltä, että "ylimääräiset" aineet ihmiskehossa eivät ole kenellekään hyväksi, ja esim. parabeenien (joita on lähes kaikissa kosmetiikkatuotteissa) on todettu aiheuttavan lihavuutta. Itsekin etsin pitkään kosteusvoidetta, jossa ei ole parabeeneja, ja vihdoin sellaisen löysin. Kuitenkaan en ole täysin valmis luopumaan kaikista kosmetiikkatuotteista, itselleni tulee parempi mieli kun välillä laittaudun, ja onhan se jo ympäristönkin kannalta mukavampi, jos ei näytä ihan mettäläiseltä. Itse ainakin katselen mieluummin kauniita kuin rumia ihmisiä.

Ja vielä tuosta raskauden pehmentämistä ja sumentamista aivoista. Tottahan se on, että raskaus ja imetys vie naisen aivoilta tärkeitä rasvahappoja, mutta näitähän monet raskaana olevat nauttii nykyään lisäravinteena, joten ei tuokaan väite aina ihan täysin pidä paikkaansa.

No joo, tuo suhteeton.net:in repostelu oli vain yksittäisten ihmisten kommentteja heidän omasta näkökulmastaan, mutta toivoisin ihmisiltä kuitenkin suvaitsevaisuutta. Suvaitsevuutta suvaitsemattomuutta ja suvaitsevuutta kohtaan. Meitä kun on niin moneen junaan. Olipahan pakko vaan laittaa vähän vastinetta, kun rupesi mietityttämään tuo kirjoitus. Jeps. Ja sitten jos rupeaa välttämään kaikkia myrkyllisiä aineita, joita on ympäristössämme, niin johan kohta joutuu muuttamaan metsän keskelle, honkatupaan. Ja tehdä itse vaatteensa ja huonekalunsa ja kasvattamaan ruokansa yms. Mutta ai niin, mitenkäs ne ilmansaasteet, nehän tunkeutuu nykyään jo lähes joka paikkaan?

Neuvolakuulumisia

2008-03-06T20:21:00.000+02:00

Jeps. Yhtenä kappaleena olen, ennakkovaroitteluista huolimatta.

Neuvolassa käytiin tänään Piipiksen kanssa. Kaikki oli ihan jees. Turvotusta on tullut melkoisesti, mutta verenpaineet ok, joten ei tarvitse pelätä raskausmyrkytystä. SF-mitta oli 35, ruvennut lähentelemään keskikäyrää. Eipä tämä masu nyt hirveästi enää olekaan kasvanut viime viikkojen aikana. Se onkin todella hyvä juttu, muuten olisi ollut pelko, että minä räjähdän aivan väärästä kohtaa...

Piipis oli oikein nätisti mukana neuvolassa. Leikki kiltisti leluilla ja kun äippää tutkittiin, niin otti tuolin siihen äipän tutkimustuolin viereen ja katseli, miten äipättiä tutkittiin. Kaikki kymmenen pistettä reippaalle neuvolassakäynti pojalle! Neuvolassa oli sijainen, hän muisti Piipiksen viime kesältä, kun kävimme 2-vee neuvolassa. Minua hän ei muistanut, enkä minä häntä, joka on kumma juttu. Yleensä kun minä muistan vähintään kasvot. No, tätä ilmeisesti tämä raskaus teettää...

Loppupäivä meillä ei sitten mennytkään ihan putkeen. Päikkärit jäi Piipikseltä kokonaan väliin, jostain syystä hän ei vain saanut unta puolentoista tunnin nukuttamisen jälkeenkään. Eipä siinä muuta, kun poika pois petistä ja leikkimään. Ite olin kyllä melkoisen väsynyt, päikkäriaika on niin ihana, saa itse rauhoittua ja levätä itsekin. Että ristiriitojahan siinä kerkesi syntymään, ennenkuin lähdimme ulos puoli neljän aikoihin ja haimme Iskän töistä. Autossahan Piipis nukahti heti...

Tänään tuli mieleen, että jos tätä blogia jaksaa kirjoitella vielä vuosienkin päästä, niin lasten olisi sitä mukava lueskella vanhemmiten. Tuli vaan mieleen, että varmaan jollain tapaa olisi hyvä saada varmuuskopio aikaiseksi, mä en meinaan ihan täysin luota bittimaailmaan tietojensäilyttäjänä. Tartteepa ottaa selkoa asiasta. Mutta on kyllä melkoinen harppaus jälleen meidän sukupolven jälkeen uudella sukupolvella, joka saa lukea elämänsä ensivaiheista tietokoneelta. Kyllähän aiemminkin on kirjoiteltu päiväkirjoja ja laitettu lasten vaiheita yms. ylös, mutta ei ehkä tässä laajuudessa, mitä ihmiset nykyään blogeja kirjoittelevat. Uskoisin ainakin, että monikin tulevaisuuden nuori mielellään lukee perheensä elämästä heidän elämänsä alkutaipaleella.

Mun tarttee muuten siivota suutani vieläkin enemmän, Piipis muistaa aivan kaiken mitä on sanottu, ja sieltähän ne tulee bumerangina takaisin ja monesti sellaisessa yhteydessä, ettei osaisi kuvitellakaan. Yhdenkin tällaisen ruman asian olin mennyt sanomaan, ja kerran kaupasta tullessa autossa moinen lausahdus tuli aivan äkkiarvaamatta takapenkiltä. Enpä viitsi tässä nyt toistaa lausetta, mutta joka tapauksessa ikävästi sanottu. Jotta tarttee tosiaan muistaa tämä oppi...

Ja sitten hauskempiin Piipiksen kommentteihin. En muista olenko jo tänne kirjannut näitä sanoja, mutta kuten aiemmin olen maininnut, niin Piipiksellä on hassuja omia sanoja/sanontoja. Pari esimerkkiä on pomppopäntti ja känkkimänkki. Näitä hän monesti toistelee...

Ja vielä ihania uutisia. Mun kaveri sai pojan, tänään tuli tekstiviesti. Aivan ihanaa! Kyllä heti tekisi mieli mennä katsomaan pientä poikaa, mutta tarttee nyt malttaa odottaa, että kotiutuvat kunnolla.

Nyt mä lähden teenkeittoon ja rakennan mukavan pesän tuohon sohvalle. Ja nautin olostani. Tehkää tekin samoin, nauttikaa olostanne!

Kämppä on puunattu

2008-03-03T13:33:00.001+02:00

Nyt on kämppä puunattu ja vauva saisi tulla minun puolestani ihan koska vaan. Eilenillalla mua rupesikin oikein kivuliaasti supistelemaan. Oli harjoitussuppareita, selkäkipua&alavatsakipua ja viiltelyä alavattalla. Olin ihan varma, että kohta on lähtö lähellä, mutta oireet loppuivat. Tänä aamuna on pari kertaa särkenyt alavattaa, mutta ei mitään pahempaa. Ilmeisesti nuo supistukset johtuivat siitä, kun eilen siivosin hullun lailla. No, nyt on viikkoja kasassa vasta 37+1, jotta kyllähän tuo vauva saa vielä odottaakin.

Lauantaina Iskä oli keilaamassa ja viettämässä saunailtaa, viimeisiä kertoja nyt sitten taas vähään aikaan. Me lähettiin Piipiksen päikkäreitten jälkeen katsomaan heppoja, Piipis oli innoissaan, ja hoki: "heppoja kattomaan". Siellä annettiin leipiä hepoille ja taputeltiin niitä. Mutta Piipiksen mielestä parasta kaikessa oli, kun traktori oli hommissa. Sitä olisi joutanut katsomaan vaikka kuinka kauan!

Limperinpoika oli käynyt radalla tässä yhtenä viikonloppuna. Aateltiin mennä katsomaankin, mutta oli päikkäriaika, ja keli oli silloin melko ikävä, jotenka jätettiin väliin. Suoritus oli kylläkin hylätty kahden laukan takia???? Yleensä vasta kolmesta laukasta, tietääkseni. Ota näistä nyt sitten selvää... Voin kuitenkin kuvitella, kuinka herra on ollut täpinöissään kisoissa!

Piipiksellä on kyllä välillä vähän vaikeuksia tuon tottelemisen kanssa. Kun sanon, että lähdetään ulos, nyt pukemaan, niin ensin sanoo: "Kohta" (miehiseen tyyliin...). Kohta kestää yleensä melko kauan, ja tappeluhan siitä syntyy. Joudun pakottaa hänet pukemaan. Sama sisälle tulemisen, syömisen ja päikkäreille menon kanssa. Tänään oltiin tulossa ulkoa pihalle, ja Piipis olisi halunnut mennä vielä kaivamaan lunta. Sanoin ei, ja pakotin tulemaan sisälle hirveän itkun ja porun kanssa. Tämä on nyt viime aikoina vaan pahentunut, aina ei ole ollut ihan noin vaikeaa... Harmittaa vaan, että aina joutuu suuttumaan. Mutta onneksi Piipis ei ole pitkävihainen, vaan melko nopeasti rauhoittuu, jonka jälkeen halataan. Hali on ihan ehdoton, muuten itku ei lopu alkuunkaan...

Hetken kerkesin jo luulemaan, että kevät on lähellä, mutta viikonlopun ajan on ollut kyllä niin talvista, jotta. Tänään on satanut lunta koko päivän. Kyllähän se ihan mukava on, että tuo talvi tuli vihdosta viimein ennen sitä odotettua kevättä.

Jotta tämmöstä. Nyt minun pitäisi vaan yrittää nauttia näistä viimeisistä viikoista tämän ison vatsan kanssa, ennen vauvan tuloa. Joskus se vaan tuntuu kovin vaikealta tämän tukalan olon kanssa, vaikkakin pääasiassa kyllä nautin olostani ja yritän kerätä voimia tulevaa koitosta varten. Kirjoitankohan seuraavan kerran synnytyskertomusta, oikein jännittää...

Viimeinen päikkypäivä

2008-02-29T11:37:00.000+02:00

Tänään on Piipiksen viimeinen päikkypäivä. Aamulla Piipis oli vähän hämillään päikkyyn viedessä, kun oli vähän erilainen aamu, kiiteltiin ja halattiin. Mutta varmaankin hän on siitä tokeentunut, kun on päässyt normaalirytmiin. Kiitos oikein paljon kaikille päikyn täteille ja setälle tästä ajasta päikyssä, Piipis on kovasti tykännyt olla siellä. Ja me vanhemmat olemme tykänneet päikystä myös. Ikävä kyllä tulee mukavaa päikkyä ja ihmisiä siellä!

Kävimme Iskän kanssa yhtenä päivänä ultrassa, varasin ajan Väestöliiton ultraan, toimitilat ovat Finn-medillä Tampereella. Kaikki oli masuasukilla hyvin, ja selkeästi tyttö masussa näytti olevan. Ihanaa! Painoarvio oli 2992 g, viikkoja tuolloin 36+3. Eli keskikäyrällä tuo paino kulki. Sydämen syke ok, ja vaavi liikkui hyvin. Lapsivettä oli normaali määrä ja istukka turvallisella alueella. Supistuksia minulla on ollut, ja välillä vihlontaa tuolla alavatsan alueella, että vaaveli alkaa varmaankin jo pikkuhiljaa raivaamaan tietänsä ulos...

Ultrassa käyntireissulla Iskä kävi samalla ojentamassa kätensä, eli luovuttamassa verta, kolmattakymmenettä kertaa. Mun verta he huolivat vasta imetysajan jälkeen, täytyy sitten käydä tyrkyttämässä.

Piipiksen nimppareita vietettiin tällä viikolla. Tätskä ja Gummitussetä, Mummu ja Pappa ja Repolaiset olivat viettämässä meidän kanssa niitä. Piipis sai mukavia lahjoja ja tekstari onnitteluja, joten kiitoksia kaikille muistamisesta. Kakussakin luki oikein Piipiksen nimi (Liisan leipomo oli leiponut makoisan kakun).

Jälleen on hauskoja juttuja tullut Piipiksen suusta. Kerran olimme autoajelulla, ajelimme n. 20 min. ympäriinsä, ja kun pääsimme kodin lähelle, lähikaupan tuntumaan (johon olimme menossa), niin Piipis tuumaa: "Huh huh, pitkä matka". Meidän Piipis on kovasti koti-immeinen... Ja telkkarista kun tulee hampurilaismainos, niin Piipis tuumaa aaaaiiina, että: "Hampuri". Iskä sanoi sitten kerran, että: "se on hampurilainen". Piipis vastasi: "hampurikanki". Jeps. Harjoittelua vaatii tuo puhuminenkin.

Laitanpa tähän yhden videon, jossa meidän tuleva kitaristi tulkitsee Hämä-hämähäkkiä:

Keskiviikkona käytiin shoppaileen Ideaparkissa. Käteen tarttui kaikenlaista tarpeellista kotiin, ja minulle lisäksi yksi hintavampi ostos. Ostin itselleni Tempur:in erikoistyynyn, jota käytetään nukkuessa jalkojen välissä ;). Eikun oikeesti, se on todella hyvä, lantio pysyy oikeassa asennossa, eikä väännä selkärankaa väärään asentoon. Tavallinen tyyny ei pysy mulla kääntyillessä, mutta tuo kyllä pysyy. Ja varsinkin näin raskausaikana se on jees, kun ei pysty nukkumaan muuta kun kyljellään. Melko tyyrishän tuo oli, mutta jos se saa selkäkivut kuriin, niin on hintansa väärti. Vielä on ollut aamuisin selkä jäykkä, mutta ehkä tottuminen vie kuitenkin oman aikansa. Tässä on kuva moisesta kapistuksesta:

Levottomat jalat-oireyhtymä on mulla helpottanut rautalisän myötä. Kävin ostamassa Kräuterblutsaftia, jossa on lisänä B- ja C-vitamiinia, hyvä vatsalle ja on ihan juotavan makuinen. Lisäksi olen ottanut monivitamiinitabletin lisäksi magnesiumia suonenvetoon, kromia makeannälkään (on muuten auttanut hyvin), sinkkiä iholle, D-vitamiinia (jota harva suomalainen saa riittävästi talviaikaan). Ja tietysti kalaöljyä ja maitohappobakteeria. Siinä onkin melkoinen annos suht terveellisen ruokavalion lisäksi ravintolisiä, mutta olen huomannut, että kaikki ovat auttaneet johonkin vaivaan.

Että mielestäni nuo ravintolisät eivät ole hullumpi asia, kun vain tietää, mitä ottaa ja mihinkin vaivaan. Turhaan ei kannata lisäravinteita ottaa, monesti sillä saa vain haittaa aikaiseksi, kun elimistö joutuu turhia aineita poistamaan. Esim. rauta on tällainen aine, mutta raskauden aikana sen tarvetta ei pysty tyydyttämään pelkällä ravinnolla. Ja juuri telkkarista tuli juttua levottomat jalat-oireyhtymästä, jossa lääkäri mainitsi, että tarvittavan määrän rautaa, joka korjaisi tuon oireyhtymän saa vain purkista. Mutta niinkuin jo Hippokrates aikanaan sanoi: "Ravinto olkoon lääkkeesi". Nykyaikana ravinnosta vain ei saa kaikkia tarvittavia aineita, syynä mm. yksipuolinen ravinto ja ruoka-aineiden vähentynyt ravintoarvo.

Mutta paljon on jälleen tapahtunut meidän arjessa, taidan vielä käydä vähän aikaa surffailemassa keskustelupalstoilla ja sitten tartteekin jo ruveta kalakeiton tekoon ennenkuin haen pojat. Voi voi, nyt loppuu minun rauhalliset päivät kotona itestään omasta ajasta nauttien. Vaikkakin täytyy myöntää, että on ihanaa kun saa jäädä Piipiksen kanssa rauhassa aamulla kotiin. Aika aikaansa kutakin!

Viikon kuulumisia

2008-02-24T08:44:00.000+02:00

Nopeasti tämäkin viikko on vierähtänyt. Raskausviikkoja on nyt tasan 36, parin viikon päästä vauveli olisi jo valmis syntymäänkin. Saas nähdä nyt, meneekö yli lasketun ajan, vai haluaisiko hän tulla jo aiemmin.

Kyllä on tehnyt hyvää saada olla rauhassa kotona. Alkoi stressikäyrä olla melko korkealla, ja nyt on päässyt vähän tasaamaan sitä. Olen pessyt urakalla pyykkiä, siivoillut ja hoidellut asioita, kun Iskä on ollut töissä ja Piipis päikyssä.

Tiistaina kävin neuvolassa, ja kaikki oli ihan ok. Kävelyä minulle määrättiin iskias-vaivaan. Toisesta ultrasta ei enää ole ollut puhetta, ilmeisesti heidän mielestään ei sitten ole tarpeellista.

Torstaina käytiin kaverin kanssa isolla kirkolla, oli isomahat liikentessä. Hänen laskettu aikansa on ensi viikolla. Me käytiin Grimas-kaupassa, Anttilassa ja metsästämässä minulle bussikorttia (jota en kuitenkaan saanut, sellaista korttia joka minun tarpeita palvelisi ei olekaan...). Mukava reissu kaikkinensa oli.

Perjantaina kävin hakemassa Piipiksen päikystä ja mentiin linjurilla kotiin (melkoista extremeä meille...). Puhuin Piipistä hakiessa päikyn tätin kanssa, että tylsistyyköhän tuo Piipis minun kanssa kahdestaan kotona, mutta päikyn täti sanoi, että Piipis kyllä leikkii mielellään itestäänkin. Varsinkin ulkona piipis tykkää leikkiä itestäänkin.

Piipis heitti yhtenä päivänä arvoituksen: "Missä lentokoneet asuu?" Ja vastaus oli: "Lentokentällä". Mua nauratti tuo kovasti... Piipiksellä on yksi melko erikoinen sanonta, jos jokin ei ole kovin mukava juttu, niin se on "pomppopäntti". Ja nykyään, jos pientä herraa ei jokin asia miellytä, mitä äippä tai iskä sanoo, niin takaisin tulee heti: "tyhmä äiti" tai "tyhmä iskä". Että jo tässä vaiheessa äiti ja iskä on tyhmiä. Ja minä kun luulin, että lapsen ensimmäisten vuosien aikana äiti ja iskä tietää kaiken. Kuinka väärässä sitä voikaan ihminen olla...

Äitiysloma alkoi

2008-02-17T08:58:00.000+02:00

Ihanaa, äippäriloma alkoi perjantaina! Hyvin jaksoin töissä puurtaa loppuun saakka, olo on ollut siinä mielessä hyvä.

Perjantaina vietettiin yhden pitkäaikaisen työntekijän läksiäisiä, ja toimistolaiset muistivat minua siinä samalla, kun lähdin äippärille. Käytiin iltapäivällä syömässä Franklyssa, se oli hyvä ruokapaikka. Kaikkinensa oli oikein mukava päivä, ja kun palaan omiin töihini loman jälkeen, niin kyllä täytyy myöntää, että ikävä tulee niitä hommia, joita tein viimeisen viiden kuukauden ajan. Ja tietysti sen toimiston ihmisiä.

Käytiin perjantaina Iskän ja Piipiksen kanssa vielä Ideaparkissa (pojat kävivät hakemassa minut isolta kirkolta), Iskälle ostettiin musta pikkutakki ja farkut. Iskä tarvitsi pikkutakkia, koska meni lauantaina Pikkusiskon mummun hautajaisiin soittamaan (kirkossa oli flyygeli, vaikkakin Iskällä oli omat kosketinsoittimet mukana).

En ole tainnut kirjoittaakaan vielä, että tässä yhtenä päivänä Iskä kävi isolla kirkolla työhommissa, ja samalla vähän shoppailemassa. Soitti takaisinpäin tullessaan tehneensä yhden hankinnan. No, Iskä haki minut töistä ja kun pääsin autoon, niin tuumasin, että "ostit sitten kitaran". Jeps. Kitaraa on meillä nyt sitten soiteltu, Piipikselle tuutulauluja ja vähän muutenkin. Kitara on Ibanez-merkkinen, ja täytyy se myöntää, että mukava tuota on kuunnella. Toivottavasti Piipikseen iskee kanssa vähän musiikkikärpänen Iskän harrastuksen myötä, Äippä kun ei ymmärrä musiikista tuon taivaallista, muuta kuin että, hyvää musiikkia kuuntelen erittäin mielelläni.

Piipis sai päikystä torstaina kaverin mukaansa kotiin. Oscar tuli mukaan tutustumaan meidän kotiin ja touhuihin. Oscar on opossumi ja kotoisin Australiasta. Hän eksyi Suomeen hedelmälaatikossa ja on tämän jälkeen tutustunut Suomen elämään päikyn lasten kanssa. Oscarilla on reissuvihko, johon kirjoitetaan Oscarin tekemisistä lasten kodeissa. Tässä on kuva Piipiksestä ja Oscarista:

Viikko on taasen vierähtänyt

2008-02-10T20:34:00.000+02:00

Taasen on viikko vierähtänyt. Flunssa alkaa helpottamaan, ja onneksi pojat säästyivät tällä kertaa ainakin pahimmalta.

Eilen käytiin Keski-Suomessa uutta serkkua katsomassa ja tietenkin mummulla ja papalla. Uusi serkku oli kyllä suloinen. Aivan ihana! Piti ottaa valokuvia, mutta jäi kamera autoon, unohtui taasen kuvaus aivan täysin. Seuraavalla kerralla sitten kuviakin.

Piipis osaa jo laskea kolmeen. Eilen matkalla Keski-Suomeen sanoin, että katso, tuolla on hevosia. Piipis siihen tuumasi, että "kolme heppaa". Ja tosiaan, kolmehan niitä oli (taisi kyllä tällä kertaa mennä arvaus vain ihan oikein). Rekkoja oli yhdellä huoltoasemalla monta, ja siihen Piipis tuumasi: "seitsemän". Elikkäs seitsemän tarkoittaa, että monta...

Piipikselle tuli pipi tänään. Utelias luonne (ja kaikkeen pitää aina koskea-luonne) meni sitten polttamaan peukalonsa silitysrautaan. En ihan kerennyt väliin, kun jo sormi paloi. Ne on niitä lapsuuden opetuksia, jotta ihan kaikkeen ei kannata koskea... Mutta taisi kyllä Iskään ja Äippään sattua yhtä kovasti. Loppuilta olikin sitten meillä hiukan rauhallisempi, vauhti hiljeni melkoisesti.

Vielä olisi viikko töitä, ja sitten saan jäädä kotiin. Alkaa siivoaminen ja paikkojen kuntoon laitto uutta tulokasta varten. Ihanaa!

Taas kipeenä!!!

2008-02-03T09:16:00.000+02:00

Nyt on kyllä ihan pakko vähän päästellä höyryjä... Oon ollut taas viikonlopun kipeänä. Nenä tukossa, pää sekaisin, huono olo ja eilen oli vähän lämpöä. Kyllä alkaa sylettämään tämmöinen jatkuva sairastelu!!!! Kyllä ketuttaa!!!! Ja samalla alkaa tämä raskauskin jo tympiä niin peevelisti. Maha on ollut koko raskausajan niiiiiiin iso viikkoihin nähden! Se on kokoajan tiellä, painaa ja turvottaa ja kaikki muut ongelmat. Oikein kaksinkertainen paha, kipeenä ja raskaana, ei ole herkkua.

No joo, kyllähän mä tiedän, että pian tämä maha tästä lähtee jne, mutta kun se ei nyt tässä tilanteessa auta, kun on niin pirskatin huono olo jatkuvasti. Ja sitten vielä pelottaa, että jos tämä sairauskierre jatkuu vielä vauvan syntymän jälkeen, niin kuinka sitä jaksaa?? Onneksi Iskä on kovasti auttanut Piipiksen hoidoissa, mutta onhan sitä arjessa aina hommaa kahdelle, täytyy laittaa ruokaa, tiskata jne... Muuten olen kyllä nyt laistanut kaikista muista kotihommista, kuin pakollisista. Ja todellakin toivon, että tämä lentsu rajoittuisi vain minuun, että pojat tällä kertaa säästyisivät...

Eilen meidän piti lähteä Keski-Suomeen, mutta ei me nyt sitten sinne päästy, kun iski tämä flunssa. Ja pojat eivät sitten kahdestaan lähteneet. Katotaan ensi viikonloppuna uudemman kerran, jos voitaisiin sitten olla pidemmällä reissulla.

Tänään olisi sitten ollut minulla Tupperin kutsut, mutta enpä nyt sitten sinnekään pääse. Ei viitsi tässä olossa lähteä, ja mennä ihmisiä tartuttamaan.

Ja sitten vähän mukavampiin asioihin... Perjantaina oltiin Iskän kanssa kahdestaan syömässä. Käytiin Scandicin ravintolassa, ruoka oli todella hyvää. Iskällä oli eilen synttärit, joten se oli minulta synttärilahja Iskälle. Piipis oli hoidossa mummula-pappalassa meidän reissun ajan. Oli kyllä oikein mukava ilta olla rauhassa kahdestaan välillä.

Piiperoinen on taas heitellyt hyviä juttuja. Yksi juttu oli, kun yhtenä iltana toruttiin Piipistä sen sotkiessa ruokapöydässä. Iskä sanoi, että nyt Iskän täytyy sitten siivota, voivoi. Piipis siihen, että "minä sotkin, minä siivoan"... Eilen Piiperoinen oli oikein kovin ahkera lumityöläinen. Teki takapihalle pitkän reitin lumitöitä, ja jälkikin oli todella siistä. Ahkera poika.

Tämmöistä meille kuuluu tällä kertaa, täytyy kyllä myöntää, että vaikka tämä elo on välillä melko kurjaa, niin niistä pienistä ilonaiheista se onnellisuus löytyy!

Levottomat jalat-oireyhtymä

2008-01-27T08:25:00.000+02:00

Mua on viime aikoina vaivannut levottomat jalat-oireyhtymä. Kyse ei siis ole samoista oireista kuin Hassisen Koneen Levottomat jalat-biisissä, vaan oireyhtymästä, joka ilmenee usein raskausaikana.

Eli tämä oireyhtymä ilmenee pääasiassa iltaisin n. klo 10 aikaan, kun pitäisi ruveta nukkumaan. Tosi inhottavaa, kun siinä vaiheessa alkaa jaloissa tuntumaan, että pitäisi kävellä tms. Tätä jatkuu monesti yöhön, joskus jopa kolmeen asti. Nukkua pystyy vain pätkissä, kun välillä täytyy nousta ylös. Kattelin netistä tietoja tästä oireyhtymästä, ja se voi johtua mm. rauta-aineenvaihdunnan ongelmista. Mulla kyllä oli viime kerralla neuvolassa käydessä hemppa alhainen, vain 106, joten hyvinkin voi johtua siitä. Ongelmana vain on, että Obsidan ja Retafer rautatabletit ei minulle sovi (närästää ja aiheuttaa ylävatsakipuja niin, etten pysty tekemään muuta kuin makaan...). Ruuasta en sitten ilmeisesti rautaa tarpeeksi saa. Eilen kävin hakemassa lähikaupasta raskaana oleville tarkoitettua rautavalmistetta, jossa on lisänä foolihappoa, pitäisi olla myös vatsaystävällinen. Kyllä tuonkin valmisteen jälkeen täytyy Renniee ottaa, mutta parempi kuitenkin kuin tavalliset rautavalmisteet. Toivottavasti tuo oireyhtymä vähenisi, saisi loppuraskauden ajan nukkua, ennen niitä yösyöttö-herätyksiä!

Viime viikolla oli melkoisia haasteita Piipiksen hoitojen kanssa. Iskälle oli myönnetty 3 pv alkuviikosta hoitovapaata vesirokon takia (josta Tätskä hoiti 1:n päivän). Jostain kumman syystä neuvolasta ei minulle myönnetty hoitovapaata, vetosivat siihen, että tämä hoitovapaa on tarkoitettu hoidon järjestämiseksi ja myönnetään vain 3 pv/sairaus. Sopimuksessa ei kylläkään sanota, että tätä oikeutta ei voisi käyttää molemmat vanhemmat, eri aikaan luonnollisesti. Siellä ei ollut meidän vaki-neuvolantäti, huomenna olen menossa neuvolaan, joten kysäisen heidän saamistaan ohjeista.

No, joka tapauksessa, otin torstain lomapäiväksi (onneksi meillä töissä ollaan hyvin ymmärtäväisiä), ja perjantain Piipis oli mummula-pappalassa hoidossa. Onneksi heillä oli mahdollisuus ottaa Piipis hoitoon, helpotti kovasti siinä tilanteessa.

No niin, nyt on sitten tullut sydäntä vuodatettua oikein kunnolla, joten välillä vähän hauskempiin asioihin. Tässä eräänä päivänä käytiin kaupassa, ja Piipis sai tyhjentää kauppakassin. Piipis löysi sieltä "natina"juustoa, siis leipäjuustoa, joka oli sellaisessa paketissa, jossa on neljä pyöreää palasta, varmaan olette joskus nähneet kaupassa tai ostaneet sitä. No, Piipis tuumasi, että nämä palat olivat "lentopitsaa"... Siitä lähtien nämä juustot ovat meillä olleet lentopitsaa, ja ovat kyllä maistuneet kovasti meille kaikille lakkahillon kanssa.

Eilen siivosimme hiukan varastoa, ja otimme sieltä vauvansängyn esille. Nyt pojat tuolla kokoavat sitä yhdessä tuumin. Piipiksestä on kovasti apua siinä hommassa.

Nyt täytyy lähteä muihin hommiin, hei vaan!

Nyt sitten vesirokkoa...

2008-01-22T19:28:00.000+02:00

Täälläpä kärsitään rokot kaikki nyt sitten tosiaan yhdellä kertaa. Piipiksellä on joitain näppylöitä ympäri kehoa, ei onneksi kovin paljoa. Kuumetta ei ole ollut, ja muutenkin melko hyväkuntoinen poika, reipas ulkoilija.

Eilen Iskä jäi kotiin Piipiksen kanssa ja tänään oli Tätskä hoitamassa poikaa. Tätskä on kyllä aivan kullanarvoinen! En voi kylliksi kehua, kuinka ihana hän onkaan, kun jaksaa meitä auttaa ja Piipistä hoitaa. Todella upeeta! Ja tänään aamulla tullessaan vielä toi pienen pieniä vaippojakin mukana vauvaa varten. Niitäpä meillä ei vielä ollutkaan. Miljoonasti kiitoksia Tätskälle kaikesta avusta!

Piipis sai tänään uuden serkun. Iskän veljen vaimo sai poikavauvan. Tyttöä olisin veikannut, mutta eipä nuo veikkaukset aina paikkaansa pidä. Aamupäivästä oli ruvettu käynnistelemään ja iltasella oli syntynyt. Voi kuinka ihanaa, siellä päästään hoitelemaan pienen pientä nyyttiä ja tietysti ensin vähän lepäilevät päivän koitoksesta. Oikein paljon onnea pienen pojan vanhemmille!

Täällä masuvauva nikottelee melko usein. Muistan kyllä, että Piipiskin nikotteli masussa, mutta tuntuu, että tämä vauva nikottelee vielä useammin. Muuten kyllä tuntuu rauhallisemmalta asukilta masussa kuin Piipis. Viikkoja on nyt 31, joten matkaa on vielä ennen finaalia.

Vauvarokkoa

2008-01-19T15:37:00.000+02:00

Luulin, että Piipiksessä olisi ollut influenssa, mutta tauti olikin vauvarokkoa. Nyt on sitten sekin tauti sairastettu. Neljäntenä kuumepäivänä soittaessani neuvolaan huomasin samalla Piipiksessä pieniä punasia näppyjä, samalla kun neuvolantäti sanoi, että voi olla vauvarokkoakin. Vitsailtiin Piipikselle, että onko sinusta tullut vauva, niin siihen hän vain tuumasi: "Ei, iso poika". Joo-o.

Nyt on sitten päikyssä ollut liikkeellä vesirokkoa, ja Piipiksellä on jokunen näppy, jotka näyttävät vesirokolta. Saas nähdä tuleeko se nyt sitten samaan syssyyn, ja missä laajuudessa.

Eilen meillä kävi vieraita Keski-Suomesta. Yksi tuttavapariskunta kävi meillä matkalla Naantaliin. Mies on Iskän opiskelu- ja kämppäkaveri opiskeluajoilta. Piipis sai heti leikkikaverin, pariskunnan toinen puolisko on tottunut lasten kanssa leikkimään, ja hetihän Piipis pyysi legoleikkeihin. Oli kyllä mukava nähdä heitäkin pitkästä aikaa!

Töissä on ollut todella kiirettä. Haaveeni saada kaikki työt alta pois, ennenkuin jään töistä pois taitaa jäädä vain haaveeksi... Harmittaa kyllä kovasti, mutta minkäs teet, kun aika loppuu kesken.

Iskä lähti tänään viettämään poikien iltaa. Käyvät syömässä ja yhdellä Iskän kaverilla saunomassa ja kaljaa juomassa (jaa no, tarvikohan tuota viimeistä asiaa edes mainita...). Me ollaan Piipiksen kanssa kotona, taidetaan käydä vain ulkoilemassa kohtapuoliin.

Kävin tänään itestään shoppailemassa. Nyt sitten sain ostettua ne viimeisetkin vauvatarvikkeet: hoitolaukun, hoitoalustan, pieniä vaatteita, haalarin yms. Lisäksi ostin Piipikselle kurahousut, uuden haalarin ja kun tarjouksessa oli, niin Lassien ulkoilupuvun. Ulkoilupuku oli 104-senttinen, voi olla vielä inasen liian iso, mutta kasvaahan tuo poika hurjaa vauhtia. Vauvalle yritin ostaa mahdollisimman neutraalin värisiä vaatteita, sukupuolen arvailu kun on fifty-sixty. Mutta no joo, jäihän tuo yritykseksi, kyllä sieltä mukaan tarttui vähän vaaleanpunasävytteisiäkin vaatteita... Mutta kun oli tarjouksessa, en voinut vastustaa itseäni. Vauvan haalari oli 62-senttinen, juuri sellainen kun olen katsellutkin, ja 50-prosentin tarjouksessa. Muuten ihan jees, mutta kun ei ollut sitä 56-senttistä. No, sitä täytyy vielä tarkentaa.

Nyt tarttee tarjota Piipiksellä välipalaa, ja lähteä vähän ulkoilemaan. Moro!

Sairauskierre jatkuu...

2008-01-13T12:45:00.000+02:00

Hei taas pitkästä aikaa!

Täällä ollaan oltu tosiaan flunssan, poskiontelontulehduksen ja nyt ilmeisesti influenssan kourissa. Eipä ole meidän perheestä kukaan välttynyt taudeilta. Itse sain poskiontelontulehduksen talttumaan homeopaattisella aineella, jolla lääkitsin itseäni viime keväänä, kun silloinkin sairastin ontelotulehduksen. Selkähoitajani sitä suositteli, ja hyvin tuo on tehonnut.

Tänä viikonloppuna on Piipis sairastanut. Ilmeisesti influenssaa, kuume on noussut yli 38 asteen. Nukkua hän on jaksanut koko viikonlopun, nytkin mammii sohvalla ja tuhisee. Eipä ole mukavaa kun pieni karhunpoika sairastaa... Vielä ei ole käyty lääkärissä, mutta jos tuo kuume ei tuosta laske, niin täytyy sitten käydä.

Viime maanantaina lähdimme kävelyretkelle läheiseen kirjastoon. Oli upea ilma, justiin oli tullut lunta ja pulkkakeli mitä mainioin. Piipis jaksoi oikein reippaasti kävellä melkein koko kilometrin verran kirjastolle. Kyllä me Iskän kanssa kovasti ihmettelimme. Takaisin tullessa Piipis istui pulkan kyydissä alamäet, ja muuten halusi itse vetää pulkkaa. Onpa ihana muistella sitä lyhyttä aikaa, kun lumi oli maassa ja oli mukava keli. Jälleen kun katsoo ikkunasta, niin tuntuu lohduttomalta, lumet lähteneet ja vettä sataa (nyt taitaa tulla kylläkin räntää).

Eilen kävin tallilla hepoja katsomassa. Hepanomistajan masu oli kasvanut vähäsen, eipä ollut kyllä kuin n. 1/3 osa minun mahastani. Oli niin suloisen kokoinen, itellä kun on todella valtava vatsa. Nyt minusta tuntuu olo suurinpiirtein yhtä hankalalta kuin Piipiksestä loppuaikoina... Puhumattakaan närästyksestä, suonikohjuista, nukkumisongelmista ja hengästymisestä ja... Mutta tosiaan, oli mukava käydä tallilla ja samalla Hepanomistaja näytti äitiyspakkauksen tavaroita. Haalari oli kyllä melko ison kokoinen, että pieni vauva siihen kyllä hukkuu. Täytyy vissiin vielä hankkia pienempi haalari näin alkuun, käyttöaika on melko lyhyt, mutta joka tapauksessa parempi kun on sopivan kokoinen. No, täytyy vielä miettiä.

Joitain muitakin vauvatavaroita kyllä meiltä vielä puuttuu. Täytyy shoppailla hoitolaukku, hoitoalusta ja joitain 50-56 cm vaatteita vielä. Kyllähän niitä varmaan kerkiää hankkia vielä äitiyslomalla (alkaa 5 viikon päästä), vaikkakin silloin olen varmaan jo niin valtavan valaan kokoinen, että jaksaako sitä enää shoppailla. No, eiköhän nämä asiat järjesty.

Nyt tarttee vissiin mennä vähän siivoilemaan, tämä päivä on mennyt kyllä makoillessa.

Flunssa alkaa helpottamaan

2007-12-30T16:03:00.000+02:00

Huh huh. Minulla on menossa seitsemäs flunssapäivä, ja nyt vasta alkaa tuntumaan siltä, että tästä voisi selvitäkin. Olo ei vieläkään ole hyvä, kurkku oli vielä aamulla kipeä ja yskää on, mutta olen sentäs pystynyt tekemään tänään jotain muutakin kuin makaamaan sohvalla. Iskä kävi lekurilla perjantaina ja sai antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen. Piipiksellä on yskää, mutta muuten hänestä löytyy virtaa ihan normaalisti.

Joulupukin tuomilla legoilla on meillä leikitty kovasti. Iskä tekee hienoja autoja, palo- yms. ja Piipis niillä sitten leikkii. Huutaa välillä: "auttamaan", kun joku auto menee vähän rikki, eikä saa sitä omin avuin korjattua.

Eilen täytyi lähteä vähän pois kotoa, muuten sitä meinaa tulla mökkihöperöksi. Käytiin pikaisesti Ideaparkissa ja tuttavaperheen mökillä. Vietiin samalla heille kalusteita, jotka olivat olleet meillä lainassa.

Iskällä on illalla "palaveri" naapurin sedän kanssa. Puhuvat huomisen paukuttelusta ja ilmeisesti rakentavat jonkinlaisen rakettien laukaisualustan. Poikien hommia...

Oikein hyvää, turvallista ja ihanaa vuodenvaihdetta kaikille!

Paaaaljon lahjoja

2007-12-25T09:06:00.000+02:00

Meidän jouluaatto oli mitä mainioin. Lahjoja tuli niin paljon, että joulupukki joutui tulemaan täysperävaunulla pihaan. Hyvä kun mahtu kääntymään siinä sillä...

Enomies tuli jo aatonaattona meille yöksi, käytiin Piipiksen kanssa hakemassa hänet asemalta. Illalla keittelin riisipuuron ja luumukeittoa, ja se kyllä kovasti maistui. Minä sain mantelin! Iskä paisteli aatonaattona kinkkua iltaan saakka.

Tätskä ja Gummitussetä tulivat aattona hyvissä ajoin auttelemaan jouluruokien kanssa. Ja kovasti olikin apua, en olisi itse osannut tehdä niin hienoa joulupöytää. Mummu toi mukanaan rosollin ja kastikkeen.

Piipis heräsi päikkäreiltä ja sitten olikin pian jo aika käydä joulupöytään. Alkunapanderit otettiin perinteisesti vasta ennen santsikierrosta, eipä moinen tullut jälleen mieleen nälissään ennen ruokaa. Ruokajuomaksi oli punkkua. Alkoholipitoisia juomia nautiskelivat kylläkin vain miehet, naiset olivat joko kuskeina tai raskaana...

Pian ruuan jälkeen saapuikin sitten Joulupukki! Piipis alkuun pelkäsi pukkia niin kovin, että tarrautui Iskään kiinni, eikä meinannut päästää irti. Tietysti oli just syönyt suklaata, joten Iskän paita oli sen näköinenkin... Kun pukki rupesi jakamaan lahjoja, niin alkukankeus väistyi, eikä Piipiksen tarvinnut enää pelätä saavansa risuja. Kaikki olivat olleet kilttejä, lahjoja tuli kaikille, Piipikselle tottakai eniten. Piipis sai parisenkymmentä lahjaa. Kiitos mielettömästi kaikille tontuille ihanista lahjoista!

Äipätti ja Iskä sai kanssa mieluisia lahjoja. Iskä sanoi, että kyllä oli tontut hyvin tarkkailleet, mitä tarvitsee, kaikki lahjat oli sellaisia, joita oli toivonutkin. Itse sain mm. auringonvaloherätyskellon, jota toivoinkin. Se on aivan ihana! Suosittelen sitä kyllä jo näinkin lyhyen käytön jälkeen kaikille, joilla on kaamosmasennusta/-alakuloa. Ihana herätä aamulla mukavaan valoon ja linnunlauluun.

Vähän jänskätti alkuun, että kuinkahan meidän joulun käy. Iskä tuli kipeäksi aatonaattoa edeltävänä yönä, kuumetta yli 38 astetta. Makasi koko aatonaattopäivän. Piipiksellä oli kuumetta aatonaaton iltana 38 astetta. Itse olin aattoaamuna kurkkukipuinen ja nuhanen. Onneksi kuitenkin Iskällä ja Piipiksellä kummallakin olo helpottui nopeasti ja itse huokaisin helpotuksesta, kun flunssa alkoi kurkkukivulla (jos olisi ollut olo kuin hakattu, niin olisi voinut epäillä influenssaa, ja se olisi ollut vaarallinen masuasukille). Vieläkin olen flunssainen, mutta onneksi pojat ovat jo terveen oloisia.

Semmoista kuului meidän aattoon, laitanpa vielä kuvia oheen:

Kuusen koristelua

Pukki jänskätti kovasti alkuunsa

Piipis ja lahjakasa

Karvalankamattokin sai mukavia lahjoja

Ei se pukki niin paha jätkä ollutkaan, after all...

Hyvää joulua!

2007-12-24T22:02:00.000+02:00

Oikein hyvää, rauhallista ja varsinkin onnellista joulunaikaa kaikille!

Joulun aikaa - ihanaa taikaa.

2007-12-19T21:08:00.000+02:00

Ihanaa, minullakin alkoi odotettu joululoma tänään. Pojat olivat jo eilen lomalla, ja tänään olemme saaneet lomailla yhdessä.

Minun aamuni alkoi käynnillä sokerirasituskokeessa. 15 yli kahdeksan olin paikalla, ottivat verikokeen ja juottivat energia-sokerilientä. Sitten odottelua tunnin verran, kunnes uusi verikoe. Jälleen odottelua tunnin verran ja kolmas verikoe. Ja koko tämä aika syömättä. Yllättävän hyvä olo minulla oli, muuta kuin väsymys ei haitannut. Huomenna soittelen neuvolaan, ja kyselen tuloksia.

Kokeen jälkeen maistuivat päikkärit, Piipis meni samoten päikkäreille. Piipiksen sänkyyn minäkin nukahdin...

Iltapäivällä lähdimme koko perheen voimin tonttujen asialle Ideaparkiin. Samalla saimme ostettua kinkun meille, viinilaseja yms. Näimmepä joulun suosituimman kaverinkin, joulupukin. Piipistä vähän jänskätti, kun ei ole niin läheltä aiemmin oikeaa pukkia nähnyt...

Tämä joululoma onkin jo hyvin organisoitu: tänään tuli hankittua viimeiset lahjat, huomenna edessä reissu Keski-Suomeen, perjantaina siivouspäivä (meillä on ilmeisesti kovin likaista, koska Tätskä ja Pappa ovat luvanneet tulla auttamaan...), lauantaina ostamme loput joulun ruokatarvikkeet, sunnuntaina paistamme kinkun ja maanantaina jo pukki tuleekin. Haudalla käynti jää ilmeisesti joulupäivään, jos jossain vaiheessa ei siellä sitten ennen aattoa keretä käymään.

Voi että, kuinka Piipis osaa olla niiiiiin suloinen! Yhtenä iltana ennen nukkumaanmenoa, kun Iskä oli viemässä Piipistä hampipyykille, niin Piipis tuumasi: "Mää äitistä tykkään!". Kyllä tuollaisesta lauseesta sydän heltyy.

Tänään Piipis oli erittäin iso poika. Kauppareissulla tuli pissihätä, jonka hän ilmoitti ykskantaan: pissi. Yritettiin sanoa, että nyt tarttee vaippaan pissiä, koska vessaa ei ollut lähellä ja kotia kohti olimme jo menossa. No, eipähän iso poika halunnut vaippaan pissiä, vaan odotti kotia saakka. Odotusaikaa oli n. 20 minuuttia, jotenka hyvin meidän iso poika osaa jo pidätellä. Ja kuinka vanhemmat olivat jälleen ylpeitä!

Piparkakkutalon teimme tänä iltana, kylläkin valmiista talomuotista. Elämäni ensimmäinen piparkakkutalo... Sen se on kyllä vähän näköinenkin...

Viime sunnuntaina kävin hepoja katsomassa, yritin ottaa kuvia, mutta oli niin pimeä päivä, ettei tullut hyviä kuvatuksia. Yksi onnistui sen verran, että laitanpa sen tähän:

Toppahaalariritari

2007-12-15T21:36:00.000+02:00

Piipis on saanut Päikyssä arvonimen: toppahaalariritari. Kuulemma pukeminen on ollut Piipikselle aina vähän hankala juttu, kun on joutunut leikit keskeyttämään ja lähtemään pihalle (vaikkakin Piipis on täysin ulkoilmaihminen, mutta kun se lähteminen on aina niin ikävää...). Mutta nyt Piipis on jo iso poika ja osaa pukea itse haalarit päälleen ja tekee sen niin mielellään ja reippaasti, että siitä hyvästä Piipis on saanut arvonimensä.

Jouluun valmistautuminen on meillä jo hyvällä mallillaan. Joulukortit on saatu postitettua, lahjat on jo ostettu (yhtä lukuunottamatta). Täytyy kyllä myöntää, että ostosten suhteen olen tänä vuonna ollut yllättävän aikaisessa, ja se on tosi hyvä juttu. Ensi viikolla on joka tapauksessa kiiru, kun pitää valmistautua muuten joulunviettoon. Siivoominen, ruokien järjestäminen, kuusen hankkiminen... Mitähän kaikkea sitä tarviikaan muistaa, jotta siitä yhdestä päivästä tulisi onnistunut... Sitten saakin rauhoittua joulun viettoon ja nauttia rauhassa olostaan.

Piipis meni nukkumaan, ja kohta alkaa joululahjojen paketointi. Hei vaan!

Ei niin virkeä viikonloppu

2007-12-09T15:09:00.000+02:00

Viikonloppu on mennyt melko rauhallisissa merkeissä. Nyt on ollut niin huonoja kelejä, ettei kauheasti ole pihalla viihtynyt. Eilen kuitenkin päätin, että nyt ulkoillaan reilusti ja oltiin reilu pari tuntia pihalla. Piipis on ollut niin mahottoman levoton, kun ei ole päässyt ulkoilemaan. Käy kaikki kielletyt paikat läpi kotona useampaan kertaan, heittelee tavaroita, ruoka ei maistu jne. Varmaan samanlaista ollut muissakin lapsiperheissä...

Muuten eilinen meni hyvinkin väsyneessä mielentilassa, Iskä oli perjantaina pikkujouluissa ja ite en saanut juurikaan nukuttua pe-la yöllä. Oli sellainen "levottomat jalat"-oireyhtymä. Väsytti, mutta tuntui, ettei oikein saa nukuttua, vaan pitäisi jalotella. No, toivotaan, että moinen ei kovin usein toistuisi.

Piipis on keksinyt joulukalenterille ihan oman nimen. Yhtenä aamuna Iskä arvuutteli, että mikäs se olikaan, kun näin aamulla aina avataan. Piipis mietti hetken, ei saanut millään mieleen, että mikäs se nyt oli ja sitten tokaisi: "Pukkikirrja". Ihan hyvin oivallettu, pukkikirjahan se on, lasketaan päiviä, että koska se pukki tulee...

Toinen hauska juttu Piipiksellä on, jos joutuu reissun päällä tms. pissiin vaippaan, niin Piipis vähän naurellen tuumaa: "Pikkuvauvvat pissii vaippaan". Ja eilen kun tultiin saunasta, niin Piipis tuumasi:"Puhtaita poikia". Hauskaa tilannekomiikkaa...

Joulu on kauhistuttavan lähellä...

2007-12-02T21:16:00.000+02:00

Tänään käytiin Ideaparkissa shoppailemassa. Tai lähinnä katselin tavaratarjontaa, josko saisin jotain inspiraatiota mitä ostella joululahjoiksi. Tähän aikaan vuodesta iskee aina kauhea joulupaniikki. Yhtäkään lahjaa ei ole ostettuna, ja deadline lähenee koko ajan uhkaavasti. Ongelma on siinä, että tällä budjetilla ei vain yksinkertaisesti pysty ostamaan mitään järkeviä lahjoja.

Täytyy kyllä myöntää, että minä olen kaiken lisäksi hirveän huono keksimään hyviä lahjoja. Krääsää on kyllä kaupat väärällään, mutten ikinä keksi mitään saajalleen mieluisaa ja tarpeellista. Yritän kyllä pistää mieleen, mitä ihmiset tarvitsee/vihjailee, mutta siltikin lahjojen osto on aina yhtä tuskaa... Onneksi joulu on kohta jo ohitse...

Eilenkin käytiin Ideaparkissa, kylläkin vähän toisissa merkeissä kuin shoppailemassa. Kävimme katsomassa maan suurimman ostoskeskuksen yksivuotisilotulitusta. Oli kyllä melkoista tulitusta, harvoin on nähnyt niin hienoja raketteja - ja paljon. Kyllä oli melkoisesti väkeäkin liikkeellä... Pikkusisko oli meillä yötä ja hänelle järjestimme vielä yllätyksen - menimme Tiktakin jäähyväiskonserttiin. Piipis ja Iskä lähtivät kotiin ilotulituksen jälkeen, ja me tytöt pääsimme fanittamaan tyttöbändiä. Meillä oli hirmu hauskaa, kyllä Tiktakin tytöt on uransa aikana tehneet hyviä biisejä.

Tällä viikolla tulivat Piipiksen päikkykuvat, ihan hyvin kuvat onnistuivat. Laitan tähän yhden malliksi:

Viime neuvolareissulla (ennen Lontoon matkaa) oli masuasukilla kaikki hyvin. Neuvolantäti mittasi hemoglobiinin, ja sekin oli ok. Hän kysyi, että onko minulla erityisen terveellinen ruokavalio, kun arvot oli niin hyvät. Tuumasin vain, että suklaata riittävästi, niin kyllä se siitä.

Katselin tuossa äitiyspäiväraha-anomusta, ja hokasin yhden todella epämiellyttävän seikan. Päiväraha lasketaankin edellisen vuoden verotuksen mukaan. Enpä tuota muistanut, olen koko ajan muistellut viimeisen vuoden tulojen mukaan. Eli minulle maksetaan vuoden -06 verotuksen mukaan, ja silloin olin vielä osan vuotta äippärillä. Tarttee kiristää vyötä vielä entisestään, vaikkei tälläkään hetkellä mene rahaa mihinkään ylimääräiseen (jos ei oteta huomioon kerran n. kolmessa vuodessa tehtyä ulkomaanreissua). Kyllä rupesi harmittamaan!

Joka tapauksessa, hyvää joulunodotusta kaikille ja niin, jos jollakulla on hyviä joululahjaideoita, niin ne ovat kyllä kullanarvoisia tällä hetkellä!

Terveisiä Lontoosta!

2007-11-27T20:28:00.001+02:00

Meillä oli kyllä tosi mukava reissu Lontooseen. Lennot sujuivat hyvin ja muutenkin oli oikein onnistunut matka.

Meidän ensimmäisen päivän retkemme alkoi Hyde Parkilta, joka on kyllä mielettömän iso "puisto". Siellä näki paikallisia koirien kanssa ulkoilemassa ja ratsastamassa. Haaveisiin mulle jäikin, että pääsisin vielä joskus Hyde Parkille ratsastamaan. Keli oli meille ulkoiluun oikein suotuisa, aurinko paistoi mukavasti.

Reittimme jatkui Buckinghamin palatsille. Sen edessä oli melkoisesti turisteja kuvaamassa paikkaa ja itseään todistusaineistoksi, että tuollakin on tullut käytyä.

Kävelyn jälkeen oli mukava päästä istumaan, käytiinkin syömässä Fish & Chipsiä (ravintola-annoksena, ei sanomalehdestä tarjoiltuna).

Seuraavan päivän ohjelmassa oli enimmäkseen shoppailua Oxford Streetillä. Hinnat ovat melko korkeat, joten mitään erikoista ei sieltä mukaan tarttunut. Paitsi Dolce & Gabbanan laukku. Iskä kysyikin kotona, että paljonkos se nyt sitten tuli maksamaan, ja kun sanoin, että 25 puntaa, niin tuumasi että halvalla sait... (ja lueskeli samalla englannista tuotua lehteä, jossa kerrottiin niiden maksavan useita satoja puntia).

Pääasiassa kuljimme metrolla, joka oli oiva peli matkustaa paikasta toiseen. Täynnä ne aina olivat, mutta onneksi matkat sujuivat joutuisasti. Kyllä meidän täytyi sitä kaksikerrosbussiakin tietysti kokeilla.

Matkalla näimme Charlesin ja Camillan tönön, Big Benin, Tower Bridgen, London Eyen ja paljon paljon muuta mielenkiintoista. Lontoossa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että yhdellä kertaa ei sitä kaikkea pysty millään käymään läpi.

Tässä vielä kuvasatoa reissun päältä:

Lontoossa käy useampia turisteja, joten tämä lause varoituksena katua ylitettäessä ei ole liioittelua.

Hydeparkilla näki ratsukoita.

Hevosille oli jopa omat liikennevalot...

Täällä asuu kuninkaallisia.

Tämä oli meidän majapaikka, oikein mukavalla paikalla kävelymatkan päässä metro- ja juna-asemalta.

Horse guard.

Tämäntyyppisiä pubeja näki siellä enemmänkin.

Talven ensimmäinen lumiukko

2007-11-18T13:25:00.000+02:00

Käytiin Piipiksen kanssa tänään aamupäivällä rataskävelyllä kauppareissulla ja sieltä kotiuduttuamme jäimme vielä ulos vähäksi aikaa leikkimään. Täytyipä sitä tehdä talven ensimmäinen lumiukko, ei tosin kovin iso, mutta ukko kuitenkin. Tässä kuva ukosta lumisesta:

Tästä kuvasta näkee hyvin Lumiukon todellisen koon:

Tuossa männäpäivänä ostin itselleni stepperin kotikuntoiluun. Moisesta kapistuksesta on ollut iloa myös muille perheenjäsenille, niinkuin kuvasta näkyy:

Saapa nähdä, kuinka kauan tällä kertaa lumi pysyy maassa. Tänään oli kyllä erinomainen lumiukon tekosää, kun keli oli hiukan plussan puolella.

Eilen kävimme Tampereella Speakeasy-ravintolassa herkuttelemassa kanansiivillä. Maalaiset läksivät isoon kaupunkiin... Ruoka oli ihan hyvää, kanoissa oli kuitenkin kastike aivan sama kuin Hookin kastike, tosin medium oli asteen tulisempaa kuin siellä. Tulipahan jälleen todistettua, että eipä tuolla Tampereen kylällä juurikaan mitään ole, mitä me ei Ideaparkista löydettäisi..

Ensi viikolla on sitten tiedossa Lontoon reissu työporukan kanssa. Lähdemme keskiviikko-iltana ja palaamme lauantai-iltana. Mukava lähteä reissuun, vaikkakin reissu tämän mahan kanssa vähän jänskättää. Täytyy vain laittaa hyvät kengät jalkaan, niin jaksaa kävellä.

Masuasukki on potkiskellut jonkin verran. Nyt ne liikkeet alkaa tuntua jo päällepäin. Iskä onkin jo kokeillut niitä, ja välillä onnistunut tuntemaan asukin liikkeet. Piipikseltä tänään kysyimme, että onko vauva tyttö vai poika, ja sieltä tuli vastaus heti: vauvva, tyttö. Saas nyt nähdä sitten kumpika on, mahikset on fifty-sixty...

Taidanpa ruveta kotikuntoilemaan, kun Piipiskin on nyt päikkäreillä.

Hyvää Isänpäivää!

2007-11-11T09:17:00.000+02:00

Oikein hyvää Isänpäivää kaikille isille ja isoisille 11.11.2007!

Paljon on jälleen tapahtunut

2007-11-10T09:14:00.000+02:00

Paljon on taasen tapahtunut sitten viime blogin päivittämisen. Keski-Suomen reissussa käytiin, työreissu oli laivalla tällä viikolla ja arkeakin on vietetty.

Keski-Suomen reissu meni ihan mukavasti. Perjantaina olimme pari tuntia lapsenvahtina Iskän veljen lapsille ja paikalla oli myös Iskän sisko lapsineen. Kaikkiaan talossa oli silloin 6 lasta. Että vilinää ja hulinaa kyllä riitti.

Iskä kävi aamusta metällä Keski-Suomessa, mukana oli myös Iskän veljen suomenajokoira ja papan jackrusselin terrieri. Oli kuulemma huono jäniksen metästys sää, lunta ei ollut ja silloinhan ei nyt jo valkoiset jänikset liiku. Minähän en niistä asioista mitään tiedä, mutta näin minua valistettiin. Olisihan se koirille ollut mukava, kun olisi vähän päässyt jäljelle.

Viime sunnuntaina käytiin katsomassa Mörköoopperaa ja varsoja. Samalla kävimme katsomassa Hymykuappaa perheineen. Mörköoopperalla käy vuokraaja n. 4 kertaa viikossa. Täytyy kyllä myöntää, että hepoja on koko ajan kauhea ikävä, kun ei niiden kanssa pääse touhuamaan... Mutta taas toisaalta, ehkä mulla vielä jonain päivänä on aikaa ja mahdollisuus hepojen kanssa enemmänkin touhuta, toivon ainakin näin.

Piipis oli mummula-pappalassa hoidossa meidän laivareissun ajan, ja mielellään olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa. Eipä meinannut tulla kotia sisälle millään, kun pappa toi Piipistä meille. No, tuliaisilla houkuttelu toimi, toimme Piipikselle Puuha-Peten kaivurin ja se oli kyllä hitti tuliainen. Kun illalla menimme nukkumaan, niin kaivuri meni kanssa lipaston laatikkoon nukkumaan. Piipis heräsi yöllä, etsi pimeässä huoneessa kaivurin lipaston laatikosta, ja tuli se kainalossa meidän viekkuun nukkumaan. Että mieluinen tuliainen oli, kun yölläkin se tuli ensimmäisenä mieleen...

Karvalankamatto on ollut hoidossa jo tiistaista lähtien. Pikkusisko tulee tänään meille yökylään ja he tuovat siinä samalla Karvalankamaton tullessaan. Eilen kun tulimme töistä kotiin, niin kyllä Karvalankamatto tuli heti ensimmäisenä mieleen, kun ei hännänheiluttaja ollutkaan vastassa.

Viimeaikaisesta tapahtumasta Suomessa

Kyllä olin kovin järkyttynyt siitä Jokelan ammuskelutapauksesta. Ensin sitä ei edes tajunnut todeksi, mutta pikkuhiljaa asia valkeni kaikessa kauheudessaan. Täytyy vain rukoilla voimia kaikille asianosaisille ja toivoa, ettei sellainen kauheus toistuisi.

Loman loppu lähestyy

2007-11-01T20:39:00.000+02:00

Huomenna on viimeinen lomapäivä. Kyllä tämä loma on mennyt melko nopeasti, vaikka mulla meinasi jo tiistai-iltana seinät kaatua päälle, kun ei ollut mitään tekemistä... Mutta kyllä ne päivät tässä vaan melko nopeasti kuluu, ja kaikenlaista puuhaa on kyllä keksitty.

Kyllä mua harmitti keskiviikkona aamupäivällä, olin unohtanut Piipiksen valokuvauksen päikyssä. Onneksi sieltä soitettiin ja kyseltiin, että koska olemme tulossa. Joten vahinkoa ei tapahtunut, mutta joka tapauksessa se harmitti. Enpä ollut muistanut laittaa Nokialaiseen muistutusta kyseisestä menosta. Ja viimeksi perjantaina siitä oli ollut puhetta, kun Piipis haettiin. Olin juuri kerennyt Papalle soittamaan, että tullaan käymään. Kävimme kylläkin siellä sitten iltapäivällä. Joopa joo, ja tämä muistinmenetys tulee vielä pahenemaan, jos vanhat merkit paikkansa pitävät...

Tänään käytiin Tätskän kanssa Ideaparkissa shoppailemassa. Pojat jäi kotiin päikkäreille. Kaupasta tarttui mukaan mm. äippärivaatteita henkkamaukasta ja matto "kodinhoitohuoneeseen". Oli mukava käydä ostoksilla, kun ei ollu kauhea kiiru lähtee pois. Ostoksilla käynnin jälkeen suunnistettiin meille, juotiin kaffet ja lähdettiin kävelylle koko porukka. Pimeää on, huomasi kyllä hyvin jälleen, että heijastimet on hyvä juttu!

Piipis oli mainio tässä yhtenä iltana. Oltiin syömässä, ja Piipis oli pikkuisen väsynyt. Hän työnsi lautasen mua kohti ja sanoi: "autta, pikkuvauva". Minkäs teet, kyllähän sitä oli pakko poikaa ruveta syöttämään, vaikka hän osaakin jo sujuvasti itsekin syödä. Kyllä on melkoisesti itseironiaa jo meidän reilu 2 vee pojalla, meillä kun on ollut puhetta, että pikkuvauvoja syötetään... Ja omasta mielestäänkin hän on kyllä jo iso poika...

Huomenna olisi tarkoitus lähteä Keski-Suomeen päin ajelemaan. Karvalankamatto pääsee naapureille hoitoon, kiitos heille jo etukäteen!

Nyt tarttee mennä suihkuun ja sitten Lostia katteleen!

Sadepäivien iloja

2007-10-30T16:42:00.000+02:00

Eilen ennenkuin lähdin tanssitreeneihin, niin Iskä keksi piristystä päivään. Piipikselle ostettiin joku aika sitten päikyn naamiaisiin kiva tikrupuku, ja sitähän taasen kokeiltiin. Tässäpä kuva tikrupukuisesta Piipiksestä:

Tänään käytiin aamupäivällä pikaisesti Ideaparkin kaupassa ostamassa uusi tietokonetuoli. Piipiksen päikkäreitten jälkeen miehet kasasi sen ja siitäpä oli riemua meille kaikille. Piipis kokeili tuolia myös:

Tanssiharjoituksissa aloitettiin uuden tanssin harjoittelu. Viime lauantaina oli esitys nuorille tytöille, meiltäkin oli siellä ryhmä esiintymässä. Kohderyhmä oli nuoriso, joten me vanhukset ei tällä kertaa kelvattu esiintymään. No, eipä minua silleesti haittaa, tämän mahan kanssa ei oikein viitsi esiintymään mennäkään. Uusi tanssi on Shakiraa, varmasti melko mielenkiintoinen kokonaisuudessaan, eilen harjoiteltiin vasta alkua. Tarttee vaan näin alusta asti pysyä mukana koreografiassa, niin se on helpompi sisäistää.

Tänään onkin ollut sadepäivä, joten pihalla ei olla paljoa oltu. Kohta tarttee kuitenkin lähteä Karvalankamattoa viemään, joten heissan!

Syyslomailua

2007-10-29T11:49:00.000+02:00

Kyllä on mukava olla lomalla! Tämän viikon saa nautiskella ilman työhön lähtöä. Aamulla kylläkin heräsin jo melko aikaisin, varttia vaille seitsemän. Eipä sitä ole viikolla tottunut pitkään nukkumaan. Piipis kyllä heräili minun seurakseni, saimme aamutouhut touhuta rauhassa ilman kiirettä, ihanaa!

Eilen kävin Karvalankamaton kanssa "kasvattajan" luona kynsienleikkuussa. Eipä ole "siedättämisestä" ollut apua, jonkun aikaa kokeilimme kynttä kerrallaan leikkaamista, ja aina siitä tuli tappelu (ja koira oli paniikissa yms.). Kasvattajan kanssa ne olikin hyvä leikata, hänellä ei mene hermot siinä hommassa niin nopeasti. Minä pidin Karvalankamattoa maassa ja kasvattaja leikkasi. Hirveä hommahan se oli ja koira huusi niinkuin päätä leikattais, mutta palkkioksi (ja jo ennen leikkuuta) sai mennä ulos juoksemaan kavereitten kanssa.

Kasvattaja pääsi heinäkuussa muuttamaan uuteen kotiin miehineen ja koirineen. Kyllä olikin todella hieno talo, siellä oli nätit pinnat ja hyvä pohjaratkaisu. Oikein paljon onnea uuteen kotiin!

Tänään on Karvalankamaton syntymäpäivä. Vuosia tulee täyteen 11. Kyllä sen huomaa, ettei koira ole enää ihan nuori. Eilen kun koira sai juoksennella vapaana, niin illalla ja tänään se on vain lepäillyt.

Näin ekana lomapäivänä olen ahkeroinut ja laittanut skannerin toimintakuntoon Iskän suosiollisella avustuksella. Ajuri piti hakea netistä, kuten myös ohjelmisto, koska ohjelmiston asennuslevyke ei jostain syystä toiminut. No, skanneri on toimintakunnossa, ja sain skannattua masuasukin kuvat, joten tässä ne ovat:

Eikö ole ilmiselvä yhdennäköisyys äipätin ja iskän kanssa? Keskimmäisestä kuvasta ei hyvin saa selvää, lääkäri antoi sen lähinnä noita lukuja varten, siitä näkyy pituus ja paino. Tässä se kuva näkyy kylläkin melko pienenä, joten niistä tuskin saa selvää.

Piipis harjoittelee nykyisin pukemista. Hän on saanut ihan melkein ite jo pari kertaa pitkät kalsarit jalkaan. Ja ollut hirmu ylpeä saavutuksestaan! Ja tietysti on äippä ja iskäkin ollut. Piipis on kyllä aina ollut kovin omatoiminen, ja tässä iässä se vielä voimistuu. Kaikki pitäisi saada tehdä itse. No, täytyy myöntää, etten kovin harmissani ole asiasta.

Tällaista tällä kertaa. Heissan jälleen!

Ultrassa käynti ja Piipiksen päikkykuulumisia

2007-10-24T20:38:00.001+03:00

Tänään käytiin ultrassa. Kaikki oli hyvin, mitään poikkeavaa ei löytynyt, ja viisi sormea löytyi molemmista käsistä ja viisi varvasta jaloista. Lääkäri selitti hyvin ja perusteellisesti, mitä näkyi missäkin kuvassa. 80 %:n varmuudella on tulossa tyttö, mutta vaavi piti niin somasti jalkojaan ristissä, ettei ihan varmaksi voinut sanoa. Paino masuasukilla on tällä hetkellä 230g.

Piipis oli mukana ultrassa, ja taisi olla vähän ihmeissään, että mitä äitille oikein tehdään. Melkoisen huutokonsertin kyllä piti, ja oli tulossa äipätin viereen siihen tutkimuspöydälle, mutta kun siihen ei oikein mahtunut. Ulina loppui kun seinään, sitten kun nousin ylös siitä...

Eilen olin päiväkodilla varhaiskasvatussuunnitelmaa tekemässä. Puhuttiin Piipiksen kehityksestä, mitkä asiat ovat hyvin, ja missä on petrattavaa. Piipiksen leikkitaidot ovat kuulemma hurjasti paremmat kuin ikäisillään keskimäärin. Siihen seikkaan, että Piipis on ruvennut "kitisemään" nykyään enemmän kuin ennen, on myös päikyssä kiinnitetty huomiota. Piipis on ollut hirmu kiltti ja iloinen lapsi, mutta nykyään mm. siirtymiset (kotoo päikkyyn tai ulos, tai päikystä kotiin yms.) on hirmu vaikeita. Huuto ja maahan heittäytyminen on varma lähes joka kerta. Päikystä annettiin neuvoksi, että Piipis on vielä niin pieni, ettei tällaisista asioista tarvitse keskustella. Pari kertaa riittää kehoitukseksi, sen jälkeen asia tehdään niinkuin aikuinen sanoo.

Iskä on ollut kipeänä kotona tällä viikolla pari päivää. Ja Piipiksella on ollut melkoinen yskä, joka kyllä (toivottavasti) kuulostaisi jo menevän ohitse. Itse en ole ollut pientä nuhaa lukuunottamatta kipeänä, tämä maha ilmeisesti suojaa taudeilta. Ainakin toivon niin, en millään haluaisi nyt sairastua, töissä on hirmu kiire ja ensi viikolla jään lomalle.

Nyt lähden koiran kanssa lenkille ja iltatouhuihin ja maate, jotta jaksaa pirteänä nousta aamulla aikaisin töihin.

Uusi haalari

2007-10-14T11:58:00.000+03:00

Eilen käytiin Citymarketissa ja sieltä se haalari sitten Piipikselle löytyi. Ja Nokian lämpökumpparit ja lakki. Haalarin suhteen oli pakko tinkiä, päätimme ostaa sitten tavallisen haalarin, jossa on kosteudenestosuojaus pinnassa. Hinta oli 71,20 €! Että kyllä osaa haalarit olla kalliita. Onneksi Piipiksellä on tilillään rahaa, joten tämä ostos menee sieltä. Se on kyllä ihan saletti, että tänä talvena kylmä pysyy loitolla!

Tässä on pari kuvaa haalarin "koeajosta":

Eilinen parturireissu meni mukavasti, myöhästyttiin kylläkin vähän. Piipis istui rauhassa itse tuolilla, siihen laitettiin koroke, jotta olisi hiukan korkeammalla.

Masuasukki on ollut melko rauhallisesti monta päivää. Olen jo tuntenut pieniä liikkeitä välillä, Piipiksestä tunsin vasta viikolla 17. Täytyy kyllä myöntää, että kun ei ole vielä käynyt tutkassa, niin melkoisesti jännittää, että onkohan kaikki varmasti hyvin. Piipistä odottaessa tutkassa käytiin kolmesti ja neljännen kerran yliaikakontrollissa. Nyt ei ole kuin yksi tutka. Olisihan sinne voinut mennä maksullisesti, mutta jäi se aika tilaamatta (nyt on turha enää tilata, tutka-aika on 24. päivä). Täytyy vaan luottaa siihen, että sen kyllä huomaisi, jos kaikki ei olisikaan hyvin. Tulisi jotain oireita. Että täytyy olla vain stressaamatta.

Ratsastukset on nyt sitten jääneet, en ole moneen viikkoon enää noussut hepan selkään. Enkä enää nyt sitten taida mennäkään, on tämä masu jo sen verran iso, että alkaa olemaan hankalaa. Mutta kyllä hepoja on niin ikävä, että täytyy tänään käydä niitä katsomassa. Mörköoopperalla onkin vuokraaja, että sielläkään ei ole nyt sitten ollut tarvista käydä. Täytyisi sielläkin tallilla varmaan käydä hepoja moikkaamassa joku päivä.

Nyt taidan oikasta ruotoni hetkeksi aikaa, täällä on ihanan rauhallista kun Piipis on päikkäreillä.

Ensilumi

2007-10-12T21:14:00.000+03:00

Tänään saatiin sitten talven ensilumi. Aamulla tuli vielä töihinlähdön aikaan räntää, ja päivällä sää selkeni ja saimme nauttia kauniista syysauringosta. Neljän seinän sisällä duunissa tosin.

Piipikselle oli lumentulo melkoinen harmitus. Kun aamulla mentiin ulos, niin ensin lunta katsottiin tarkkaan, hiukan jänskätti, alahuuli väpätti ja vielä itkukin pääsi. Ensimmäisenä Piipikselle tuli mieleen, että kaivaa - ei. Eli hiekkalaatikolle ei pääse enää kaivamaan hiekkaa kaivurilla. No tokihan se harmittaa, se homma kun on niin kovin mieluista. Yritimme kyllä kovin selittää, että luntakin voi kaivaa, ja se vasta hauskaa on, mutta vielä ei Piipis ollut kovin vakuuttunut. Toivottavasti asianlaita muuttuu talven jatkuessa.

Tänään käytiin Ideaparkissa syömässä ja etsimässä Piipikselle uutta talvihaalaria. Mutta eipä siellä ollut sellaisia kuin haimme. Niinkuin me niitä nimitämme- kurapersehaalarit-oli kaikki menneet. Haalareissa täytyisi olla persukset kumista, ei tartte erikseen pukea kurahousuja haalarin päälle. Näillä keleillä aivan ehdoton varustus. Täytyypä vielä käydä huomenna tien toisella puolella lähikaupassa katsomassa, josko sieltä löytyisi.

Nähtiin Hymykuappa perheineen pikaisesti kauppareissulla. Näin niitä ystäviään näkee - pikaisesti kaupassa vahingossa. Jotenkin vaan tuntuu, ettei tässä arjessa riitä aikaa edes vierailemaan ystävien luona. Täytyyhän se myöntää, että lapsiperheen arjessa ei luppoaikaa kovin paljoa ole, mutta asiat täytyisi laittaa tärkeysjärjestykseen, ja järjestää sitä aikaa. Keskiviikkona meillä kylläkin vieraili minun entinen työkaveri miehineen. He ovat molemmat jo eläkkeellä, ja Mirkku oli minun "oppiäitini" työmaalla. Mukava heitä oli jälleen nähdä. Tosiasiassa se on niin, että vierailuaika täytyy aina järjestää, pelkkä "tulkaa joskus poikkeen"-fraasi ei yleensä riitä.

Ennen shoppailua käytiin suorittamassa yksi kansalaisvelvollisuus, tai yksi meistä kävi. Kahdelta meistä ei tätä tällä hetkellä huolita. Eli, Iskä kävi verenluovutuksessa. Koko perhe sai siinä sivussa mehut ja Piipis sai namia. Oli niin mukavaa, että Piipis ei olisikaan halunnut lähteä pois...

Siitä on jo jonkin aikaa, mutta nyt muistaissani kirjoitan tästäkin tapahtumasta. Olimme autossa lähdössä johonkin (en nyt muista mihin), kun Piipis ilmoitti takana hänen vieressään istuvalle Iskälle, että: Itka, voit. Tarkoittaen Iskä, vyöt. Turvavyö oli vielä jäänyt laittamati. Täytyy myöntää, että meidän Piipiksestä, reilu kaksivuotiaasta tulee vielä todella hyvä isoveli, kun nyt jo huolehtii toisista noin!

Huomenna ollaan menossa aamusta parturiin koko perhe. Täytyy lauantai aamuna herätä jo seitsemän aikaan. Että täytyypä tästä mennä vähäksi aikaa horisontaaliseen asentoon tuohon maan mainiolle sohvalle, ja sen jälkeen höyhensaarille. Hei vaan!

Isomaha kirjoittelee kuulumisia

2007-10-10T18:33:00.000+03:00

Otsikon mukaisesti mun maha on kyllä oikeasti jo tosi iso. Ja raskaus ei ole vielä edes puolivälissä. Olenkin vitsaillut, että loppuvaiheessa ostan kottikärryt ja laitan mahan niihin. Sitten on hyvä taas kuljeskella kottareita työnnellen... Piti laittaa yksi mahakuva tähänkin, mutta niistä ei tullut kauhean hyviä (syy oli mallissa...), joten tällä kertaa jääpi laittamati.

Piipikselle on potalla käynnistä jo tullut melkein tapa. Kun tullaan päikystä/töistä kotia, me otetaan vaippa pois ja loppuilta on käyty potalla. Viikonloppu oltiin sisätiloissa vallan ilman vaippaa (paitsi nukkumassa ollessa pidettiin vielä vaippaa). Tokihan välillä tulee vahinkoja vielä housuun, mutta pääasiassa homma on luistanut hyvin. Tarttee vaan olla melko tarkkana, kun Piipis ilmoittaa, että pissi, niin sitten mennään reippaasti potalle Piipiksen avuksi.

Me käytiin Piipiksen kanssa pari kertaa Lapsi-aikuinen jumpassa. Minusta se olisi ollut kovin mielenkiintoista ja mukavaa, mutta Piipis ei siitä niin kovasti piitannut. Olisi vaan halunnut siellä isossa salissa mennä ja mesoa oman mielen mukaan, ohjaajan jutut ei paljon kiinnostaneet. Niinpä päätin, että meiltä jää sitten se harrastus vallan pois. Aikataulukin oli melko tiukka, kun se alkoi jo viideltä. Halusin siihen aiempaan ryhmään, kun käyn siellä tanssissa vielä illalla. Täytyy katsoa myöhemmin, jos löytyy joku mukava yhteinen harrastus, kyllähän tässä on vielä aikaa harrastella.

Lisään jälleen pari sanaa Piipis-Suomi sanakirjaan: paunkka-traktori, ätä-lätäkkö. Sanakirjaan tulee melko varmasti vielä myöhemmin täydennystä.

Karvalankamatto on tottunut jälleen melko hyvin olemaan kotosalla itekseen. Telkkari-D.A.P.-haihdutin ovat toimineet. Hyvä näin. Kynsienleikkuu on vielä aivan armottoman taistelun takana. Siihen meillä on uusi strategia: lähes joka päivä leikataan yksi kynsi ja sen jälkeen annetaan kovasti herkkupaloja. Vielä tämä strategia ei ole täysin toiminut (tätä on jatkettu n. pari viikkoa). Mutta kyllä ne kynnet on n. kuukaudessa leikattu, kunnes jälleen alkaa uusi kierros. Huh huh.

Viikonloppu lepäilyä

2007-09-30T15:55:00.000+03:00

Tämä viikonloppu on mennyt ihan levätessä. Viikko oli aika rankka, tiistaina Iskä oli läksiäisissä, ja minähän en sitten saanut nukuttua ensinkään, kun mietiskelin, että koskahan se Iskä kotiutuu. Torstaina olin liiton 60-vee juhlissa Hesassa, ja tuo matkustaminen aina vähän jänskättää. Ja jänskätti hiukan itse tilaisuuskin. Mutta oli kyllä oikein hienot kemut. Sitten on vielä duunissa ollut melko kiirutta, jotenka ihan mukava, kun välillä saa olla ihan relax.

Piipiksen sanavarasto laajenee kovasti. Niinkuin jo aiemmin kirjoitin, Piipiksen monet sanat ovat omakeksittyjä, ja saattaapi olla, ettei niitä ihan heti vieraat ymmärrä. Tässä onkin lisää Piipis-suomi sanastoa: ommu-formula, okku-roska, pampa-ilmapallo, paukka-kauppa, ova-orava, piipi-pikkulintu.

Karvalankamaton kanssa käytiin keskiviikkona lekurissa. Eipä ne mitään vikaa koirasta löytänyt, ja sanoivat että tuon käytöshäiriön taustalla saattaa olla hyvinkin vaikeasti selvitettävä asia. Kuulemma suuressa maailmassa käytetään videokameroita kuvaamaan koiran käytöstä sen ollessa yksin kotona. Näin päästään ehkä paremmin jyvälle siitä, mikä ahdistuskohtauksen aiheuttaa. Enpä tuota videokameraa taida asentaa, ja itse asiassa koiran käytöskin on ollut jo parempaa. D.A.P-haihdutin toimii, ja lisäksi koiralle on jätetty telkkari auki päiväksi. Saa katsella kaikki mukavat päiväsarjat, niin ei tule koiran aika pitkäksi...

Nyt taidetaan lähteä vähän ulkoilemaan, ite oon ollut sisätiloissa koko päivän.

Karvalankamatosta on tullut vanha

2007-09-23T19:23:00.000+03:00

Karvalankamatosta

Täytyy se uskoa, että meidän Karvalankamatosta alkaa tulla pikkuhiljaa vanha. Ongelmat vanhan herran (kohta 11 vee) kanssa ovat jatkuneet vielä näin syksyllä, vaikka on ollut viileät kelit. Ja karvat on ajeltu Karvalankamatosta.

Viikolla se oli ollut taasen tuvassa meidän työpäivän aikana aivan ahdistuksen kourissa parina päivänä, haukkunut, hyppinyt ikkunaa vasten (niin, että säleverho oli aivan solmussa) yms. Ajattelin kaikkea mahdollista kasvaimesta sydämen vajaatoimintaan, käytös kun on ollut aivan poikkeuksellista meidän koiralle.

Joten vihdosta viimein minä sitten tajusin pirauttaa eläinlääkärille ja kertoa näistä meidän ongelmista. Mukava täti vastasi ja kertoi, että nämä oireet voivat hyvin johtua eroahdistuksesta, joka taas johtuu siitä, että esim. koiran kuulo on heikentynyt. Eli koira saattaa ahdistua, kun se ei enää havainnoi ympäristöään niinkuin ennen. No tämäpä diagnoosi vaikutti meidän koiraan sopivalta, aiemmin on käynyt niin, että kun koiraa on huudeltu ulos niin se ei ole reagoinut siihen mitenkään. Ollaan luultu, että se on vain kovapäinen, mutta poloinen ei ole ilmeisesti kuullut... Harmi, kun koirien kuulolaitteita ei ole myynnissä...

Sellaisen hyvän vinkin sieltä eläinlääkäristä sain, että kannattaa käydä apteekista hakemassa D.A.P.-haihdutin. Minäpä kävin heti sellaisen hakemassa, ja tuntuu aivan siltä kuin se olisi auttanut. Ainakin koira on ollut aivan rauhallinen sen asentamisen jälkeen. Saas nähdä, onko tämä pysyvä olotila, vai onko paikat taasen tuhottu huomenna työpäivän jälkeen.

Tuo haihdutin erittää huoneilmaan samoja feromoneja, joita emoäiti erittää. Jotenka sen pitäisi rauhoittaa niin pentu- kuin aikuisiakin koiria. Enpä ollut aiemmin tuollaisestakaan kuullut, mutta tuntuu toimivan!

Ensi viikolla vielä käydään tapaamassa eläinlääkäriä, ja katsotaan ettei koirassa ole muuta vikaa.

Serkkulassa vierailulla

Eilen käytiin Piipiksen serkkulassa vierailulla. Siellä on vanhimman serkun 10-vee juhlat. Piipiksellä oli kovasti mukavaa käydä serkkuvierailulla. Ja tarjottavat olivat todella hyviä, kiitoksia emännälle. Tässä on kuva serkusvierailusta:

Käytiin vielä katsomassa Piipiksen nuorinta serkkua, oli eilen kotiutunut juuri ennen kun mentiin kylään. (Ja heti lauma vieraita...) Kyllä oli pieni tyttöserkku kovin suloinen! Oikein paljon onnea ylpeille vanhemmille! Tässä on kuva suloisesta pienestä serkusta:

Kuvat ovat otettu Iskän kännykkäkameralla, uusi kamera kun jäi kotia. Se on tuo muistikapasiteetti rajallinen tai toimii välillä hieman myöhässä, matkalla asia kun tuli mieleen.

Huomenna on jälleen Äipätin tanssiharjoitukset. Viimeksi olin siellä itekseni, työkaveri kun ei päässyt kuumeen takia. Siellä minä sitten tanssahtelin kaikkien teinien joukossa... Kyllä hiukan harmitti, kun ei oman ikäisiä ollut mukana sillä kertaa ollenkaan. Siellä on kyl niin mukavaa, etten tuollaisia joutavia pikkuasioita rupea murehtimaan, ja käyn siellä jatkossakin. Eikä minua sieltä teinien joukosta muuten erota kuin mahan koosta... Hih.

Piipiksen pottaharjoittelut ovat sujuneet hyvin viime aikoina. Tänään Piipis oli ilman vaippaa ja oma-aloitteisesti pyysi itse potalle kun oli pisuhätä. Siitä hyvästä Piipis palkittiin kahdella karkilla!

Nyt iltatouhuille, morjens!

Kuumetta ja uusia juttuja

2007-09-13T20:34:00.000+03:00

Jälleen on ollut vähän blogihiljaisuutta, olen ollut melko väsynyt iltaisin, jotten ole jaksanut kirjoitella.

Piipis oli tällä viikolla pari päivää Iskän kanssa kotona, oli kuumetta. Meni parissa päivässä ohitse, vähän jäi vielä kröhää ja vissiin kurkku on vähän vielä kipeä. Kuulemma tuollaista kuumetautia on ollut enemmänkin liikkeellä.

Tänään kävin ratsimassa. Siellä oli kaksi mahakasta mammalenkillä. Oli okein mukava reissu jälleen. Vaikka sää oli päivällä sateinen, saimme illalla ihanan auringonpaisteen ratsilenkille.

Aloitin maanantaina uuden mukavan harrastuksen. Kävin ekaa kertaa tanssimassa Oriental Disco-tanssia. Se on itämaisen vatsatanssin länsimaistettu versio. Vähän hankalasti sanottu, mutta no, lanteet siellä heiluu ja keskivartalo saa liikettä. Aivan mieletöntä selkäjumppaa kaiken sen hauskuuden lisäksi! Astangajooga jää nyt vähäksi aikaa jälleen telakalle, kun kasvattelen masua. Ison masun kanssa kun ei oikein taivu niihin asentoihin...

Iskä lähtee viikonlopuksi mökkireissulle viettämään myöhäisiä polttareita poikaporukan kanssa. Toivottavasti kukaan ei vahingossa tipu järveen... Saattaa olla, että polttarisankari siellä kuitenkin joutuu ainakin käymään...

Saadaanpa olla hela veckoslutet Piipiksen ja Karvalankamaton kanssa kolmistaan kotona. Täytyypä keksiä jotain mielekästä tekemistä, hmmm...

Ostettiin sitten vihdosta viimein se uusi kamera. Oli Anttilassa tarjouksessa, ja kameralaukun sai kaupanpäälle. Yksi mainoslause oli: "COOLPIX L5 on kamera jota jokainen voi käyttää ylpeyttä tuntien." Kamerassa on 7,2 megapikseliä ja 5xzoom. Ihan olen kyllä tyytyväinen ostokseen. Kun vaan vielä kerkeisi sitä käyttämään...

Tässäpä kuva uudesta hetkien tallentajasta:

Että tämmöistä tällä kertaa ja ensi kerralla jälleen lisää! Mukavia syyspäiviä kaikille!

2007-09-02T10:04:00.000+03:00

Enpä olekaan vielä neuvolakuulumisia kirjoitellut, tulee vähän jälkijunassa. Neuvolassa kävin 21.8.07. Iskä ei päässyt mukaan, kun oli metällä (hyvä kun lähtikin välillä omiin mieluisiin harrastuksiinsa). Neuvolassa oli kaikki ihan ok, paitsi että joudun sokerirasituskokeeseen. Oli painoindeksi 26.1, sokerirasitukseen joutuu, jos painoindeksi on yli 26 ennen raskautta. Eli olin liian lihava ennen raskautta, mutta tuohan nyt oli tieto... No onhan se hyvä, kun kaikki nuo tutkitaan.

Laskettu aika pysyi tosiaan samana, kuin olin itsekin laskenut, 23.3.08. Sydänääniä ei vielä kuulunut, joten sekin viittaa oikeisiin raskausviikkoihin, joita oli neuvolan aikana 9+2. Onpa jännää, kun nyt jo oikein odotan synnytystä mukavin tuntein. Kaipa se auttaa, kun on sen kerran jo kokenut. Ainoa vain, että nyt toivon synnytyksen alkavan spontaanisti, ettei tarvitsisi käynnistellä.

Toissapäivänä kävin jälleen selkähoitajalla. Oli taas tuo selkä kipeä, mutta sinne kyllä yleensä kivut jää. Ja oli hyvä tieto, että myöhemmin raskaudessakin selkähoitoa voi tehdä, silloin se sitten tehdään kyljellään, kun ei enää masulteen olo onnistu. Rupesin siellä käymään about säännöllisesti, kun Piipiksen syntymän jälkeen alkoi selkä oireilemaan niin pahasti, etten oikein saanut edes nukuttua. Ja särkylääkkeitä ei voinut oikein ottaa, kun imetti. Mutta onneksi tuosta selkähoidosta on ollut apua!

Ja kaikille selkäkipuisille (varsinkin rintarangan kivuista kärsiville) hyvä vinkki: kääri kaulimen ympärille pyyhe tiukasti, venytä käsivarret pään taakse ja ojentaudu taaksepäin rullan päälle. Taivuta sitten itseäsi eteenpäin. Toista tätä eteen- ja taaksetaivutusta samalla kun keinutat yläruumista rullaa vasten. Siirrä rullaa rintarankaa pitkin, jotta tulet harjoittaneeksi eri kohtien liikkuvuutta. Hengitä sisään taaksetaivutuksen aikana ja ulos eteentaivutuksen aikana. Toista liike 3-4 kertaa aina kun siirrät rullan paikkaa. Ja muista: liike ei saisi sattua. Ohje löytyi kirjasta Rolf Nordemar: Auta selkääsi.

Eilen käytiin ostoksilla Ideaparkissa. Ostin äitiysvaatteita, pari paitaa, housut ja sukkiksia. Vannoin kyllä aiemmin, etten kovasti nyt osta vaatteita, mutta minkäs teet, kun ei ole mitään päällepantavaa. Iskä kävi silmälääkärissä, ja varasi uudet lasit itselleen. Vanhat lasit menivät ikävästi rikki, linssi meni keskeltä kahtia. Ensi viikolla onneksi saa uudet lasit.

Piipiksellä on ollut kova meno päällä. Tänä aamuna Iskä ja Piipis kovastikin riehuivat. Piipis osaa jonkun verran puhua, mutta useat sanat ovat omakeksittyjä, kuten: pimpaa=auto, okku=roska, aimaan=uimaan, uuaahaha(eli niinkuin hirnuntaa)=hevonen, kain-kain=kaivuri, pom-pom=pallo. Siinä oli hiukan Piipis-Suomi sanakirjaa.

Ja tässä pari kuvaa iloisesta kolmipyörällä menijästä:

Pitkästä aikaa

2007-08-26T21:37:00.000+03:00

Tässä onkin ollut vähän aikaa blogihiljaisuutta. Meillä kävi niin ikävä tapahtuma, että meidän koneesta rikkoutui kovalevy. Ja tietysti juuri se levy (niitä kun on kaksi), jossa oli kaikki meidän valokuvat, päiväkirjat Piipiksen alkuvaiheista yms. En voi sanoin kuvailla kuinka paljon harmittaa. Niiden tietojen saaminen sieltä levyltä maksaa alkaen 300 €, tässä tapauksessa hinta kipuaa varmaankin tonneihin. Voi hyvin uskoa, että harmittaa. Nytpä kehoitankin kaikkia blogin lukijoita ehdottomasti kopioimaan kaikki tiedostonsa ja kuvansa toiselle tallennusvälineelle! Ulkoinen kovalevy on hyvä vaihtoehto, jos tietoa on paljon.

Kyllä tämä raskaus meinaa ottaa voimille! Tämä viikonloppu on mennyt hyvinkin väsyneessä olotilassa. Eilen kyllä käytiin entisen työkaverin mökillä ja tänään kävin hevostelemassa. Aamupäivät taasen on menneet tiivisti sohvalla maatessa. Onneksi minulla on nyt hyvä syy levätä. Ja onneksi rakas avomies on jaksanut touhuta Piipiksen kanssa ja autella muutenkin huushollissa.

Töissä alkaa sitten ensi viikon jälkeen uusi homma. Sain sen paikan, josta aiemmin kerroin, ja on oikein mukavaa opetella uusia hommia. Täytyy vaan pitää itestään hyvää huolta, jotta jaksaa painaa duunia ;-).

Piipis oli tänään aamusta kovasti Äipätin perään. Iskää ei huolinut edes käsienpesulle. Mutta kummasti illalla roolit vaihtuivat, kun pojat pääsivät Iskä-poika reissulle lentokoneita katsomaan, kun Äipätti kävi ratsimassa. Hyvä niin.

Iloisia uutisia

2007-08-12T09:56:00.000+03:00

Asia on nyt jo julkinen. Meille on tulossa vauva! Maaliskuun puolella on laskettu aika, en ole vielä kuitenkaan käynyt ensimmäisessä neuvolassa. Olo on ollut ihan ok, jos ei oteta huomioon pientä pahoinvointia. Se tuntuukin olevan nyt pahempaa, kun Piipistä odottaessa. Mutta kaipa sekin aikanaan loppuu.

Asia tuli julkiseksi perjantaina, kun kävin työmaalla sisäisessä työhaastattelussa. Sanoin siinä tästä tilanteesta heti alkajaisiksi. Työ olisi puolen vuoden sijaisuus, ja juuri sellainen haaste, kuin olen työltäni toivonutkin. Toki oli muitakin hyviä hakijoita, joten katsotaan ensi viikolla kuinka käy. Jänskättää...

Torstaina oli parin työntekijän eläkkeellelähtö juhla, ja minä edustin siellä meidän ammattiyhdistyksen osastoa puheenjohtajan ominaisuudessa. Se on kyllä melko kumma juttu, kuinka sitä voi jännittää sellaista tilaisuutta, vaikka tällä kertaa en pitänytkään mitään puhetta, toivotin vain hyviä eläkepäiviä. Silti kädet tärisi ja hikosi ja sydän meinasi pompata kurkkuun, yms. Täytyy kuitenkin myöntää, että se on hyvää harjoitusta esiintymisvarmuuteen. Mietin vain, että mitä tämä pieni masuasukki tuumaa näistä Äipätin tunteenmullistuksista, mutta luulen, että vielä tässä vaiheessa se ei vielä niin paljoa vaikuta. Toivottavasti.

Kyllä olen nauttinut tällä viikolla ihanista aurinkoisista päivistä ja lämmöstä! Ollaan käyty pari kertaa läheisellä rantsulla, Piipis on päässyt kanssa vähän vesileikkeihin. Kyllä kuitenkin hyvin huomaa, että Piipis ei ole paljoa harjoitellut uimistaitoa, eikä kauheasti muutenkaan ole vedessä ollut. Eilen vein Piipistä vähän syvemmälle veteen, ja tuin mahasta, mutta ei Piipis kauaa malttanut siellä olla kun rupesi sanomaan, että ei ei. Täytyi sitten viedä lähemmäs taas rantaan. Mutta kyllä Piipis tykkäsi olla vesipetona!

Itse olen koittanut myös uida hiukan pidemmälle ja uhmata kauheaa kalapelkoani. Kyllähän minä mielelläni uimaan menen, jos järvessä on muitakin, mutta itekseen sinne meno on kyllä yhtä tuskaa. Ja yleensä jätän menemättä. Eihän sitä koskaan tiedä, mikä hauki jalasta nappaa. Tai sitten rupeaa kuulumaan Tappajahain tunnari päässä ja evä näkyy, kun katsoo taakseen. Joo-o. Sellainen se mielikuvitus on.

Tänään onkin sitten jo taas sateinen keli. Pitäisi lähteä ratsimaan iltapäivästä, katotaan nyt mihin tuo keli muuttuu. Tallilla on kanssa vauvamaha, Hepanomistaja odottelee pienokaista. Saas nähdä, ollaanko laitoksella samaan aikaan, melko lähekkäin on lasketut ajat. On tosi mukavaa, kun kaveri kasvattelee masua samaan aikaan! Myös Keski-Suomessa on vauvamaha. Iskän veljen vaimo odottelee viidettä lastaan. Tammikuussa on laskettu aika. Että ihania vauva-uutisia!

Autuasta koiranomistajuutta

2007-08-08T21:51:00.000+03:00

Joopa joo. Otsikko sen kaiken sanoo... Karvalankamatto on taas näillä helteillä ollut melko hermona. Sen suhteen, että pihalla pitäisi olla. Eilen se oli ollut niin hermona, että oli itekseen avannut oven joka oli lukossa ja mennyt sitten itekseen omalle paikalleen juhannusruusun alle. Viksu vai tylsistynyt koira!?! Ovet olivat sitten sepposen selällään takapihalle, mutta onneksi Naapurin setä pelasti tilanteen ja kävi kytkemässä koiran kiinni ja laittoi oven säppiin. Ikävintä on, että ovien karmit ovat melko karmean näköiset, kynnet ovat tehneet melkosta tuhoa. No, tämä on näitä koiranomistajan ongelmia. Minkäs teet.

Marraskuussa pukkaisi mulle englannin matkaa. Keväällä oltiin töistä englannin kurssilla ja siihen liittyen lähdetään Lontooseen kolmeksi päivää lisäopiskelemaan kieltä. Kyllä on mukava lähteä, hyvä porukka ja siitä on aikaa kun olen viimeksi reissannut ulkomailla.

Tätskä ja Gummitussetä oli tänään meillä käymässä. Juotiin kaffet terassilla ja Piipis touhusi juttujaan, kävi välillä kainkain hommissa ja tuli syömään keksiä ja kävi hiekkiksellä ja ja... Kyllä oli jälleen melkonen vauhti päällä. Laitan tähän kuvan melko myrtyneestä Piipiksestä ennen kun mentiin ulos kainkain hommiin.

Ei oikeasti voinut olla myrtyneemmän näköistä pientä miestä! Mutta onneksi naama kääntyi oikein päin, kun pääsi ulkoleikkeihin.

Käytiinpä vielä Ideaparkissa ostoksilla. Piti ostaa Iskälle kengät, mutta sieltä löytyikin Piipikselle uudet lenkkarit. Molemmille uudet kengät ovat tarpeelliset, mutta isommalla miehellä on vaatimukset melko korkealla, jotta löytyisi sopivat. Lisäksi sain ostettua Pikkusiskolle kortin, lahjaksi vissiinkin fyffee. Huomenna olisi oikea synttäripäivä, mennään kuitenkin juhlistamaan synttäreitä perjantaina.

Yksi kaveri on ostanut hepan. Tai ponin, Welsh Part Bred. Oli tosi kaunis, kun kävin sukupostista kuikuilemassa. Oikein paljon onnea! Ja Mörköoopperasta on vuokrausilmoitus, ensi talveksi olisi vuokralle tyrkyllä, jotta Hymykuappa saa opintonsa päätökseen. Täytyisi haastatella, onko kyselijöitä ollut. Kunhan tässä nyt kerkiää ottamaan puhelimen käsiin...

Jotta tämmöstä tällä kertaa. Täytyypä lähteä katselemaan silmäluomia, jotta aamulla taas pääsee ylös ja pirteenä töihin.

Keski-suomen reissu

2007-08-06T20:29:00.000+03:00

Reissu Keski-suomeen sujui oikein mukavasti. Oli mukava nähdä taas pitkästä aikaa ihmisiä siellä. Iskän kotitilaa asuttaa nykyisin Iskän veli, ja siellä käytiin lauantaina viettämässä aikaa. Iskän sisko perheineen rakentaa sinne lähelle taloa. Nähtiin pohjapiirustukset, ja voin kyllä sanoa että näytti hyvinkin toimivalta ratkaisulta.

Piipis nukkui meno- ja tulomatkalla päikkärit. Ja Äipätti sai kanssa elpyä, Iskä ajoi. Menomatkalla jouduttiin Jyskylän suurajo-ruuhkaan. Autoja oli molemmin puolin tietä parkkeerattuna pitkältä pätkältä ja helikoptereita lenteli ympärillä. Jonkin matkaa mentiin n. neljääkymppiä, mutta mikäs siinä oli körötellessä, kun ei ollut mihinkään kiire.

Kyllä oli Piipikselläkin mukavaa olla reissussa. Serkkuja oli mukava nähdä ja mummun kanssa oli kiva käydä laiturilla kiviä heittelemässä. Niin ja matkan kohokohta oli, kun Setä näytti sellutehdasta. Sai olla iiiison käpälätrukin kyydissä. Voi jee, oli muuten tosi hienoo!

Karvalankamatto sai olla Naapurien hoidossa. Oli kovasti lenkitetty ja pihalla oli saanut olla. Kukkaistutuksia oli kuitenkin keksinyt mennä kaivamaan, murrr... Äipätti ei kuitenkaan joutunut korjaamaan jälkiä, ne oli kuulemma jo paikattu.

Tänään Piipis meni loman jälkeen takaisin päikkyyn. Iskä ja Äipätti vei Piipiksen sinne, ja tuntui kuin Piipis ei ois ollut päivääkään lomalla. Halien jälkeen Piipis oikein työnsi meidät pois, ja meni heti leikkeihin. Ja Äipätti kun ajatteli, että kuinkahan Piipis menee takas päikkyyn, tuleeko itku. Ja pöh, mitä vielä!

Nukahtamisvaikeuksia

2007-08-03T20:29:00.000+03:00

Piipiksellä on ollut viime aikoina nukahtamisvaikeuksia. Nukkumaanmenoaika on ollut perinteisesti klo 20, mutta Piipis on monena iltana tullut vielä puoli kymmenen aikaan hippaloimaan olkkariin ja valittanut ettei saa unta. Tietysti nyt voi vaikuttaa kesälomakin, Piipis ja Iskä ovat olleet kaksi viikkoa lomalla kahestaan, ja ovat heränneet myöhemmin kuin normaalisti.

Piipis sai synttärilahjaksi oman CD-soittimen ja Nalle Puh sadun. Sitä ollaankin iltaisin kuunneltu, mutta vaikuttaa siltä ettei sekään oikein auta unen saamisessa. Piipis haluaisi, että vieressä olisi Iskä tai Äipätti unen tuloon saakka. Olisihan se mukavaa, mutta kun pitäisi joskus ladata tiskikonetta, siivoilla jälkiä ja pitäähän tätä blogiagin kirjoittaa ;-). Enkä minä muutenkaan ole koskaan ollut kovin pitkähermoinen nukuttaja... No, täytyy vain toivoa, että ensi viikolla alkava arki ja päikkyyn herääminen muuttaisi unirytmin Piipiksellä jälleen normaaliksi!

Huomenna ollaan lähdössä ajelemaan Äänekoskelle katsomaan mummua ja pappaa ja serkkuja. Ollaan siellä yön yli reissu. Täytyy vielä miettiä mihin sijoitamme Karvalankamaton, ilmeisesti ei voi lähteä mukaan. Naapurit kylläkin jo lupautuivat hoitamaan Karvalankamattoa, joten ilmeisesti jokin paikka kyllä löytyy.

Fiilistelin tänään ja lueskelin raskauspäiväkirjaa, kun Piipis oli vielä masumylkyäjänä. Ohessa ote siitä:

14.7.05 Neuvola klo 8.50, RV 39+2

Käytiin neuvolassa, Aija oli neuvolantätinä. Kaikki oli ok, paino oli pudonnut kilon, ilmeisesti eilen hikoilin niin paljon nesteitä pois. Eilen olikin todella lämmin päivä, ihmiset kyselevät, että onko tukalaa, kun on oma lämpöpatteri mukana koko ajan. Kyllähän olo hiukan hankalampi on kuin tavallisesti, mutta ei mitenkään liikaa. Yöt ovat hiukan hankalia, kun täytyy ravata vessassa, ja aina kun on tarve kääntyä, niin herää. Mutta onneksi saa päivälläkin levätä, ei ole niin väsynyt sitten koko aikaa.

Olit kääntynyt niin, että selkäsi on nyt oikealle. Pääsi on laskeutunut aika alas jo, painat hiukan lantionpohjaan.. Aija sanoi kysyessäni painoarvioita sinusta, että olet reilun kolmen kilon vauva. Vielä tässä on aikaa kasvaa laskettuunkin aikaan, vaikka kyllä jo toivoisin, että tulisit jo ulos ilahduttamaan meitä!

Muistan kyllä hyvin, kuinka tuolloin odotin niitä polttoja alkavaksi. Eipä ne sitten alkaneet, käynnistää piti kun oli kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Ja painoarviokin heitti hiukan, viimeisin arvio ennen syntymää oli 3 ja puoli kiloa, ja Piipis painoi syntyessään 3915 g! Onpas mukava välillä muistella niitä aikoja!

2 vee synttärit

2007-08-01T19:31:00.000+03:00

Viikko on taas vierähtänyt puoleen hurjaa vauhtia. Meidän talossa oli maanantaina hyvinkin vilkas ja mukava päivä, vietettiin Piipiksen 2 vee synttäreitä.

Aamupäivällä Iskä ja Piipis lähtivät linja-autoreissulle parturiin, jotta synttärisankari olisi edustuskunnossa. Takaisin tulikin oikein tasatukkatarzan :-).

Iltapäivällä saatiin vieraita Äänekoskelta, mummu, pappa ja Raikku (Jack Russell) tulivat toivottelemaan hyvää syntymäpäivää ja tuomaan mukavia lahjoja Pienelle. Lisäksi saimme mustikoita ja mustikkapiirakkaa. Kyllä oli todella hyvää, kiitos oikein kovasti. Lähteissä Raikku sai Karvalankamatolta namujen piilotuspallon, joka kuulemma on ollut kovin mieluinen.

Ensimmäisten vieraiden lähdettyä tupa täyttyikin sitten lähempänä asuvista vieraista. Tätskä ja Gummitussetä, mummu ja pappa, Repolaiset ja Naapurit tulivat juhlimaan Pienen elämän kolmannen vuoden alkua. Pieni sai hirmusti ihania lahjoja, niillä on kyllä leikitty paljon! Kiitos kaikille miljoonasti, pyysi Pieni kirjoittamaan.

Iso helikopteri oli Pienelle ehkä mieluisin lahja (vaikkakin kaikki olivat mukavia). Tämäpä Äipättiä kovasti ilahdutti, kun on töissä helikopterien parissa.

Kaffia juotiin ja Pieni sai puhallettua kakusta 2 kynttilää (jotka lainattiin Naapurista, Äipätti kun oli unehtanut...). Repolaiset toivat tullessaan pari voileipäkakkua, jotka oli tehnyt aiemminkin herkullista voileipäkakkua meille tarjoillut Pipu. Siinäpä olisi varmasti oivallinen ammatti hänelle - voileipäkakuntekijä.

Helikopteri oli kenties mieluisin lahja

Kakku ja 2 kynttilää

Lahjapöytä

Koriste-asetelma

Pieni 2 vee neuvolassa

2007-07-28T20:02:00.000+03:00

Taas on viikko vierähtänyt melkosta vauhtia. Ensimmäinen työviikko loman jälkeen meni mukavasti, pyöräilyt töihin (maanantaina ja perjantaina) oli oikeastaan ihan mukavia, jaksoi töissäkin päivystää paremmin kun sai raitista ilmaa heti aamusta.

Torstaina Piipis paapis (Pieni) oli uudessa neuvolassa Iskän kanssa. Oli ensimmäinen kerta muuton jälkeen kun käytiin tuolla neuvolassa. Oli tosi harmillinen juttu, kun en päässyt itse mukaan, mutta jonkunhan ne työt on tehtävä ;-). Reissu oli mennyt ihan hyvin, paitsi alkuun oli Piipis paapis vähän ujostellut. Loppuviimein ei sitten olisi halunnut lähteä ollenkaan pois, oli niin mukavia leluja... Tässä on sitten strategiset mitat: paino 13,250 kg, pituus 89 cm ja hatunkoko on 50,5 cm.

Tänään on ollut melkoista menoa koko päivän. Aamusta saakka on siivottu ja Iskä on laittanut hyllyt Piipiksen huoneeseen, leikannut nurmikon ja käynyt ostamassa lattiamattoa. Täytyy olla paikat kunnossa maanantaiksi, kun tulee vieraita Piipiksen 2 vee synttärijuhlille. Synttärikakku on tilattu, Iskä sanoi, että on niin tärkeä tilaisuus, ettei itse viitsi ruveta tekemään. Pilalle menisi kumminkin.

Sen verran sain tänään omaa aikaa, että kävin pikakasvohoidossa. Hairstoressa oli tarjouksessa viidellätoista eurolla puolen tunnin kasvohoito. Oli ihan mukavaa päästä vähäksi aikaa rentoutumaan.

Mulla on ollut hinku saada uusi kamera. Tuo meidän pokkari on ihan ok, mutta sen päivittäminen olisi kyllä ihan jees. Nykyisissä pokkareissa on melkosesti enemmän pikseleitä ja ominaisuudet ovat muutenkin huomattavasti edistyneet. Olen katsellut alle 250 €:n kameroita, mahdollisesti Canon Ixus 70 tai Kodak M753. Minun kuvaustaidoillani ja -tarpeillani tuollainen kamera olisi hyvinkin riittävä. Yksi kriteeri on, että siinä täytyisi olla 2,5 tuuman näyttö. Ja tietysti sen pitäisi olla sopivan kokoinen. Täytyy vielä mietiskellä asiaa.

Pikkusisko yökylässä ja ratsimassa

2007-07-22T19:42:00.001+03:00

Pikkusisko oli meillä yökylässä lauantai-sunnuntai välisen yön. Pääsivät Pikkusiskon vanhemmat viettämään laatuaikaa teatteri-illan merkeissä pitkästä aikaa.

Kyllä olikin jälleen mahotonta naurunremakkaa, kun Pieni ja Pikkusisko
melskasivat. Ja hiekkalaatikolla oltiin kain-kain hommissa pitkän aikaa. Tuli monen monta hiekkakuormaa tehtyä.

Sunnuntaina käytiin Pikkusiskon kanssa liikuttamassa Mörköooppera. Ei ollut Mörköooppera kovin yhteistyöhaluinen, oli niin mahottoman kuuma, joten vauhti oli sen mukainen. Juoksutin Pikkusiskoa liinassa, ja menivät jopa laukkaakin hienosti! Alakuvassa näkyy hyvin rungoton satula, joka istuu hyvin hepan selkään.

Tänään on sitten Äipätin viimeinen lomapäivä. Huomenna pitäisi jälleen aloittaa arkinen aherrus. Ja vihdosta viimein ne suotuisat lomakelitkin saatiin tänne. Viimeiseksi lomapäiväksi :(. Tarkoituksenani olisi aloittaa vihdosta viimein se
kesän kuntoilu ja mennä kaksipyöräisellä töihin (n. 8 km). Saas nähdä kuinka työkuntoinen sitä on, kun saapuu työmaalle...

Kaverukset

Ratsimassa

Pikkusisko ja Mörköooppera

Mörköooppera rungoton satula selässä.

Lappeenrannan reissu

2007-07-20T23:22:00.000+03:00

Tämä viikko onkin ollut yhtä matkustelemista. Tiistain Lepaan reissun jälkeen lähdettiin keskiviikkona aamupäivällä ajelemaan Lappeenrantaan katsomaan Enomiestä. Mummu ja vaari lähtivät perheen matkaan mukaan, Karvalankamatto jäi Repolaisten hellään huomaan.

Reissu oli kaikkinensa onnistunut. Menomatkalla poikettiin Kouvolassa Tanen luona, katsomassa hänen ja mielitiettynsä kotia. Voisi sanoa, että taiteilijan näkemys asumusviihtyvyydestä on hieman, no, erilainen kuin muilla :) (Taiteilijan tuntien, hän on kovinkin tyytyväinen lauseesta). Toteutus kyllä oli ensiluokkainen. Sen verran valotan sisustusta (kuvia en ottanut, olisi ehkä pitänyt), että olohuoneeseen oli mustalle seinälle maalattu viikatemies korppi käsivarrella,
makuuhuone oli musta, ainoastaan sängyn takana oli vaalea paneeli
(myös katto oli musta) yms.

Lappeenrannassa käytiin katsomassa hiekkalinnoja, jotka jälleen kerran olivat komeita (olen käynyt pari vuotta sitten ison mahan kanssa katsomassa silloisia rakennelmia, ja komeita olivat silloinkin). Pieni olisi mielellään jäänyt sinne leikkimään hiekkalaatikolle, tai hienoihin leikkimökkeihin, joita siellä oli useampia.

Torstaina kävimme Enomiehen työmaalla, Etelä-Karjalan taidemuseossa Lappeenrannan linnoituksella. Museossa oli Pekka Jylhän veistoksia kokoelmasta Valon pesä. Aiheet koskettivat vahvasti luontoa, eläimiä ja maailmassa esiintyvää ihmisen julmuutta niitä kohtaan. Hyvin puhutteleva näyttely, suosittelen kaikille käyntiä siellä. Lisäksi Lappeenrannan linnoitus on näkemisen arvoinen paikka.

Pienen päiväunien jälkeen lähdimme Säräpirtti Kippurasarveen nauttimaan perinteistä Lemiläistä särää. Särä on koivukaukalossa, tuhatvuotisen perinteen mukaisesti valmistettua lammasherkkua. Mausteena oli ainoastaan suola ja lisukkeena peruna. Ja herkkua oli. Syömisen alkuun kerrottiin särästä ja sen nauttimisesta. Perinteen mukaan särää maistellaan ensimmäiset kolme lautasellista ja sitten ruvetaan vasta syömään. Niinhän siinä kävi, että vain yksi meistä pääsi syömään särää - Enomies. Mutta kyllä oli melkoiset maistelut ja mahtavan hyvää!

Takaisin päin matkustaessa pysähdyttiin vielä Salpa-asemalle. Siellä on kansainvälisten kovapanosammuntojen aikaan rakennettuja korsuja ja vallihautoja. Kovin olivat mahtavia rakennelmia siihen maailmanaikaan tehtynä.

Enomiehen pihassa oli hieno hiekkalaatikko.
Oli tehtävä vähän aikaa urakkahommia.

Enomiehen työmaa

Säräpirtin pihamaa oli komeaksi laitettu.

Tämä on särää - herkkua nam.

Konekiväärikorsun menoaukko.

Lepaan reissu

2007-07-20T23:11:00.000+03:00

Tänään onkin minun syntymäpäiväni. Hyvä päivämäärä - 20.07.2007. Kiitos vielä kerran kaikille ihanista lahjoista ja muistamisista!

Laitan ohessa kuvia tiistain Lepaan reissusta. Lähdettiin naisporukalla, minä, Tätskä, Sibbe ja heidän työkaveri, Wäinämöisellä Lepaan viini- ja puutarhatilalle. Satamasta lähdettiin bouttiarallaa 11.00, mentiin vesireittejä pitkin viinitilalle, jossa nautimme lounaan, kaffet ja teimme oivallisia ostoksia. Kasvatin meidän viinivarastoa mustaherukkaviinillä ja Lepaan Annalla. Täytyy pitää viininmaistajaiset, niin tietää voiko tuotteita suositella :).

Reissulaiset

Komeata maisemaa

Matkustusväline

Elävän musiikin lähde laivalla

Wäinämöinen

Uudella tallilla

2007-07-17T21:56:00.000+03:00

Hepan selässä

Älä tuu mun kasalle!

Kolme kaverusta

Tuleva ravurilupaus

Käytiin Pikkusiskon ja perheen kanssa tallilla. Ratsastin Hepanomistajan nuoremmalla ratsulla, yläkuvassa.

Hepot on justiin muuttaneet uuteen paikkaan. Huomaa kuvista komeat maisemat taka-alalla, oikein järvinäköala. Hepanomistaja asuu laitumien vieressä, kyllä kelpaa.

Pikkusisko yökylässä

2007-07-17T21:50:00.000+03:00

Leikkiä Pikkusiskon kanssa.

Laitoin ja lakkasin Pikkusiskolle kynnet. Ne on niin Pop!

Pikkusisko oli meitä viihdyttämässä, yöpyi pari yötä. Pieni oli mielissään, kovasti Pikkusisko ja Pieni leikkivätkin.

Käytiin Pikkusiskon kanssa shoppailemassa, ja tottahan sieltä oli ostettava Pikkusiskolle kynnet, niin kovasti on niitä halajanut. Laitoin ja lakkasin ne, vaikkakaan kaikesta siitä vaivasta huolimatta ne ei pysyneet kuin päivän... Harmi.

Hevostelua

2007-07-12T22:17:00.000+03:00

Kävin tänään liikuttamassa Hymykuapan Mörköoopperan. Ohessa on kuvia tallin heposista, Mörköoopperasta en saanut kovinkaan hyvää kuvaa napattua, mutta hymykuapan kuvablogilla (etusivulla linkki sinne) löytyy ammattilaisen otoksia Mörköoopperasta.

Iskä ja Pieni olivat myös mukana, Pienelle löytyi leikkikavereitakin. Vaikka Pieni on vielä hiukan pieni leikkimään toisten kanssa täysipainoisesti, niin sosiaalisten taitojen hiominen on aina hyvä juttu. Varsinkin näin lomalla, kun pääasiallisesti yhteistoiminta rajoittuu Iskään ja Äipättiin. Jostain kumman syystä on saanut rivitalon hiekkalaatikollakin leikkiä ihan itestään parina päivänä. Oisko syynä sateiset kelit? No, rapatessa roiskuu ja meidän kuivaava pesukone pyörii jälleen...

Siivoilua

2007-07-12T11:55:00.000+03:00

Tänään meillä onkin ollut siivouspäivä. Onneksi Pienikin alkaa jo oppimaan siivouksen merkitystä. Aiemmin on ollut niin, että Äipätti siivoa ja Pieni täystuho kulkee perässä ja jälki on pahempaa kuin ennen siivousta. Joopa joo. Mutta tänään Pieni kyllä oikein auttoi. Pienellä on menossa pottaharjoittelut (melko huonolla menestyksellä) ja se pissa tulikin sitten lattialle... Mutta Pieni on jo iso poika ja meni ihan omatoimisesti hakemaan talouspaperia ja siivoamaan lattiaa. Äipätin osaava apulainen!

Blogista
Täytyypä mainita sananen myös tämän blogin teosta. Täytyy myöntää, että aikaa tietokoneen ääressä saisi kulumaan äärettömästi, kun muokkaa blogia. Ja tietokonetaidot karttuu kuin itsestään. Tänään olen käsitellyt jopa HTML-kieltä, kun laittelin noita linkkejä etusivulle. Jostain syystä Googlen bloggerissa ei linkkejä saakaan laitettua suoraan, vaan ne tulee lisätä HTML-lauseen sisälle. Mutta onnistuinpas!

Karvalankamatto

2007-07-11T18:14:00.000+03:00

Tässä on nyt kuvia lyhytkarvaisesta Karvalankamatosta (tai kuten Iskä on nimennyt: Karvanaamapuolueen haukunjohtaja koira-asiainministeri Viljamialainen), joka röhnöttää parhaillaan lempipaikallaan juhannusruusun alla. Ostettiin Iskän kanssa trimmeri, ja alkukesästä trimmasin Karvalankamaton ihan isse. Jos sitä vähän voi kehua itseään, niin mielestäni koirasta tuli oikein hyvä. Varsinkin sillä perusteella, että kokemukseni trimmauksesta on jäänyt kahteen kertaan ammattitrimmaajan luona. Ja vain toisella kerralla olin itse paikalla.

Lomailua

2007-07-11T17:36:00.000+03:00

Tämä on mun toinen viikko lomalla, ensi viikon "saan" vielä olla kotona. Saan hipsuissa siksi, että jotenkin minulle tämä toimettomuus ei vaan sovi... Iskä on vielä töissä tämän viikon, joten ei olla Pienen kanssa lähdetty mihinkään pitemmälle, ja kotona olo on jotensakin tympeää. Varsinkin kun ei oikein pihallakaan viitsi tehdä mitään, kun ei tiedä koska saa sadetta niskaan. Tänään aamupäivällä näin kävikin, käytiin Pienen kanssa katsomassa kaivuria ja "akkaa"-siis rekkaa, niin jouduttiin ihan keskelle vesisadetta. No eipä tuo haitannut, ja kaivuri ja rekkakin oli jo tehnyt hommansa. Harmi.
Mutta onneksi Pikkusisko ja sen äiti on käynyt meitä viihdyttämässä eilen ja tänään pankkireissullaan. Vaikkakaan Pikkusisko ei kohta enää ole Pikkusisko, niin on venähtänyt pituutta. Mutta se nyt ei ole kovin suuri saavutus, kun minusta menee ohitse... Hih.
Ihan oikean lomapäivän sain maanantaina. Ihana Tätskä oli Pientä hoitamassa. Äipätti pääsi ihan rauhassa käymään kirjastossa, kaupoilla ja ratsimassa. Kyllä oli ihanaa olla vähän aikaa itekseen. Vaikkakin Pieni on suloinen ja ihana, niin kyllä sitä omaa aikaakin tarvitsee välillä. Kestää hermo paremmin... Eli suuret kiitokset Tätskälle!
Pihaa tarvitsisi todella kuopsuttaa. Onneksi se ei näin rivitalossa ole järin suuri. Mutta on siinäkin oma hommansa, kun on noi voikukkapellot vieressä, niin nyppimistä kyllä riittää. Ja vielä pitäisi haastatella hortonomikaveria, että miten ja koska pitää leikata juhannusruusua ja riippupihlajaa ja koska havukasveja ja vadelmaa voi siirtää ja niin edelleen. Kaikkea muuta minäkin olen kerennyt itseopiskelemaan, mutta tuo hortonomia on kyllä hiukan ruosteessa. No eihän sitä ihan kaikkea voi tietää...

Särkänniemeen, Särkänniemeen...

2007-07-11T17:14:00.000+03:00

Pieni pääsi ekaa kertaa Särkänniemeen juhannuksena (vaikkakin Tätskä ja Sibbe oli uhannut viedä jo aiemmin Särkkään...)
Kyllä oli hurjan hauskaa. Naapurin poika vei parasta kaveriaan pienistä leppäkerttuun ja autoon, ja sitten käytiin vielä hurjassa laivassa. Siinä
meinasi tulla itku kurkkuun, no eipä ihme, jopa äitistäkin se oli pikkusen hurja.
Siis pikkusen.
Koiramiehelle oli lisäksi elämys käydä eläintarhassa. Siellä oli jos
jonkinmoista elikkoo. Iskän sylistä oli hyvä katsella.

Hienojen autojen juhlaa

2007-07-11T16:53:00.000+03:00

VHAK järjesti 2.6.2007 autonäyttelyn Valkeakosken torilla.
Pienelle VHAK:laiselle siellä oli kyllä hurjasti katseltavaa,
etenkin lokariauton kyyti oli ykköstä!
Päästiin letkan joukossa cruisingille Caarinan kyydissä ihan sillä verukkeella, että kuljetettiin VHAK:laista kyydissä. Reitti kulki Valkeakosken torilta Vehoniemen Automuseolle.

Blogin aloitus uudelleen

2007-07-11T16:38:00.000+03:00

Tämä blogi on avattu jo 2006 heinäkuussa, mutta ajanpuutteen vuoksi se on ollut jäissä avaamisen jälkeen. Aattelin nyt avata blogin uudestaan ja kertoilla meidän perheen elämästä.

30 wee party

2006-10-27T22:12:00.000+03:00

Juhlakansaa 30 wee partyiltä. Onhan se todella surullista, kun pitää vanheta, mutta onneksi
juhlissa osattiin asia ottaa hjuumorin kannalta.

30 wee party

2006-10-27T22:11:00.000+03:00

30 wee partyn alkoholiton osasto (pl. minä).